"id","descriptionid","language","description"
"734","428","nld","Een bevaarbare verbinding via de Regge tussen Diepenheim en Goor werd in 1610 gegraven, zoals op een kaart van Nicolaas van Geelkercken te zien is."
"735","429","deu","Nach Bruns und Weczerka verlief die Straße zwischen Helsa, Hessisch Lichtenau und Walburg wie die spätere Chaussee durch den Tal an das Dorf Eschenstruth vorbei, aber Görich wählt eine direkte Route über den Berg zwischen Helsa und Walburg, mit einem Abzweig nach Lichtenau. Hier sind beide Möglichkeiten aufgenommen worden."
"736","430","nld","Vanwege de sluiting van de Schelde door de Nederlandse Republiek vanaf het eind van de 16e eeuw, probeerden Gent en Brugge hun scheepvaartverbindingen met de Vlaamse zeehavens te verbeteren door de aanleg en verbreding van kanalen. Het kanaal tussen Brugge en Plassendale werd in 1618 gegraven in de oude rivierbedding van de Ieperleet."
"737","431","nld","Vanwege de sluiting van de Schelde door de Nederlandse Republiek vanaf het eind van de 16e eeuw, probeerden Gent en Brugge hun scheepvaartverbindingen met de Vlaamse zeehavens te verbeteren door de aanleg en verbreding van kanalen. Het kanaal tussen Plassendale en Oostende werd in 1622-1623 gegraven als voortzetting van het kanaal Brugge-Plassendale. "
"738","432","nld","Het kanaal Plassendale-Nieuwpoort-Duinkerke werd in 1638-1641 gegraven, gedeeltelijk in de oude bedding van de Ieperleet. Het stond in Plassendale in verbinding met het kanaal (Gent-)Brugge-Oostende, en maakte deel uit van pogingen om de verbindingen tussen Gent, Brugge en de Vlaamse zeehavens te verbeteren."
"427","62","deu","Die Benutzung der Straße zwischen Schleiz und Gera wurde 1470 von den Ernestinern für den Fernverkehr zwischen Leipzig und Nürnberg verboten, der die Route über Plauen und Oelsnitz nehmen sollte. Allerdings kann davon ausgegangen werden, dass die Straße auch weiterhin genutzt wurde, wie zum Beispiel die Geleitseinnahmen von Großebersdorf an dieser Straße zeigen."
"513","156","deu","1470 wurde die Strecke von Hof auf Schleiz von den Ernestiner Kurfürsten für den Handel nach Leipzig verboten und nur der Erfurter Handel durfte weiterhin auf dieser Strecke fahren. Der Verkehr auf Leipzig hatte über Plauen oder Oelsnitz zu fahren. Anscheinend benötigte dieses Gebot der mehrfachten Erinnerung; noch 1551 wird auf die rechte Straße verwiesen."
"739","433","deu","Die Straße zwischen Środa Śląska/Neumarkt und Legnica/Liegnitz über Rogoźnik/Rosenig ist auf Reymanns topographischer Special-Karte von Central Europa aus dem 19. Jahrhundert als "kleine Strasse" gekennzeichnet. Die Hauptstraße verlief nördlich davon."
"740","434","deu","Im 17. Jh. fingen Reisenden zwischen Gabel und Weißwasser an, eine kürzere Route über Wartenberg und Schwabitz zu benutzen, die die Zollstelle in Niemes umging. Diese wurde deswegen nach Schwabitz verlegt, wo ein Zollhaus erstmals 1659 belegt ist."
"741","435","dan","Eine Straße zwischen Görlitz und Prague über Frýdlant/Friedland, Liberec/Reichenberg und Mladá Boleslav/Jungbunzlau hatte sich im 14. Jh. entwickelt, dabei den Stapel von Zittau und die viele böhmische Zollstellen umgehend. Die Benutzung dieser Straße für Kaufleute aus Sachsen und Polen wurde deswegen durch König Johann 1341 verboten, und wiederholt 1351 und 1383, aber sie wurde weiterhin benutzt. König Ladislaus gab 1454 die Straße dem Durchgangsverkehr frei, mit einer Zollstelle in Reichenberg. 1516 und 1544 wurden die alten Verbote der Straße wiederholt, aber die Straße wurde weiterhin durch den Fernverkehr benutzt."
"742","436","deu","Der ordentliche Handelsweg zwischen Görlitz und Prag verlief über Zittau mit ihrem Stapel und Weißwasser/Bělá pod Bezdězem. Andere Straßen, besonders die über Friedland, wurden durch König Johann 1341 verboten, was durch seine Nachfahren wiederholt bestätigt wurde. Obwohl König Ladislaus 1454 die Route über Friedland freigab, wurde 1516 und 1544 wieder um Einhaltung der Straße über Zittau gebeten."
"407","42","deu","Nach Eberhardt befand sich die Zollstelle Gottern in Altengottern, was andeuten würde, dass die Straße zwischen Mühlhausen und Langensalza bis ins 15. Jahrhundert zwischen Großengottern und Langensalza nördlich verlief. Dies ist jedoch unwahrscheinlich, da die Route über Altengottern ein erheblicher Umweg bedeuten würde."
"745","439","nld","De loop van de Maas verlegde zich omstreeks 1410 2km naar het oosten in de voormalige bedding van de Geul."
"746","440","fin","Lounais-Suomesta on säilynyt useita tietoja Huovinteistä, joiden taustalla on keskiajan ja uuden ajan alun hallinnon tieverkko. Nimi perustuu asepalvelijoihin, huoveihin (r. hofman). Huovit toimivat viestinviejinä, muodostivat voutien ja tuomareiden saattueet ja oleskelivat aika-ajoin voutikunnissa. Osa teistä kuuluu rautakautisia asutuskeskuksia yhdistäneeseen tieverkkoon, osa on vasta keskiajan kuluessa talonpoikien yhteisesti ylläpidettäväksi järjestettyjä teitä. Huovintiestä tunnetuin on Kokemäenjoen suualueelta Ulvilasta Harjavallan Torttilan, Köyliön ja Virttaan kautta Oripäähän vienyt maantie, jonka on 1700-luvun tietojen perusteella katsottu jatkuneen Koskelle ja Somerolle saakka. Köyliönjärven itärantaa noudatellut tie on rinnakkaisen Turusta Yläneen kautta Säkylään ja Kokemäelle johtaneen talvitien kanssa ollut käytössä jo 1100- ja 1200-luvuilla, ja sillä on ollut yhteyksiä Turun piispan omistuksiin Lammaisissa, Köyliössä, Virttaalla ja Oripäässä. Tien varhaisin päätepiste on ollut Lammaistenkoskella, ja siitä haarautui jo varhain tie Kokemäelle ja 1370-luvulla muodostettuun Kokemäenkartanoon. Kokemäen ja Köyliön välinen osuus mainitaan yleisenä tienä 1422. Tie sisältyy Juhana-Herttuan vuoden 1556 majapaikkaluetteloon sekä Jakob Teitin 1555–156 luetteloon Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. "
"747","441","fin","Turusta Aurajoen pohjoisrantaa Pöytyän kautta Oripäähän vienyt tie sisältyy sekä Juhana-herttuan majapaikkaluetteloon että Jakob Teitin luetteloon yleisistä teistä 1555–56. Tiestä on tutkimuksissa käytetty myös nimeä Varkaantie. Tie oli 1500-luvun lopulle saakka tärkein maantieyhteys Turusta Oripään kautta edelleen Huovintietä Kokemäelle ja Kokemäenjoen suualueelle Ulvilaan ja Poriin, ja vielä 1900-luvulla Oripäästä Huittisiin ja edelleen Vammaskoskelle Tie on järjestetty yleiseksi maantieksi viimeistään 1300-luvun puolimaissa tai lopulla. Tietä on joissakin tutkimuksissa katsottu edeltäneen Paattisilta Yläneen kautta Säkylään vienyt nk. Airikintie, joka olisi seurannut alueelta tunnetun keskiaikaisen talvitien reittiä."
"743","437","deu","1514 wurde die Straße zwischen Görlitz und Ossig durch die Stadt Görlitz von einem Steinpflaster versehen."
"748","443","fin","Suomen tunnetuimpiin maanteihin kuulunut Hämeen Härkätie pohjautui Hämettä ja Aurajokilaaksoa jo viikinkiajalla (800–1050 Jaa) yhdistäneeseen maareittiin. Nimi perustunee Itämeren alueella myöhäiskeskiajalla kukoistaneeseen nautaeläinten kauppaan ja sen varhaisin päätepiste Turussa on ollut Hevostori. Härkätie järjestettiin talonpoikien ylläpitämäksi yleiseksi tieksi viimeistään 1300-luvun puolimaissa. Hämeen linnan Turkuun yhdistänyt maantie sisältyy Jakob Teitin 1555–1556 luetteloon Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Tien alkuperäinen linjaus Hämeen linnasta Renkoon kulki Hattelmalan ja Alajärven kautta, mutta siirrettiin pohjoisemmaksi viimeistään 1600-luvulla. Härkätiehen liittyi jo varhain myös Somerolta Uskelaan, Saloon ja Halikkoon jo 1200-luvun alkupuolella vienyt nk. Hiidentie, joka järjestettiin yleiseksi tieksi mahdollisesti jo keskiajalla tai 1500-luvulla. Härkätie oli viimeistään 1300-luvun lopulla myös pyhiinvaellusreitti. Härkätien suuntaisesti tai siitä hieman etäämmällä kulki myös eriaikaisia Hämettä ja Varsinais-Suomea yhdistäneitä talviteitä."
"773","474","fin","Suomen tunnetuimpiin maanteihin kuulunut Hämeen Härkätie pohjautui Hämettä ja Aurajokilaaksoa jo viikinkiajalla (800–1050 Jaa) yhdistäneeseen maareittiin. Nimi perustunee Itämeren alueella myöhäiskeskiajalla kukoistaneeseen nautaeläinten kauppaan ja sen varhaisin päätepiste Turussa on ollut Hevostori. Härkätie järjestettiin talonpoikien ylläpitämäksi yleiseksi tieksi viimeistään 1300-luvun puolimaissa. Hämeen linnan Turkuun yhdistänyt maantie sisältyy Jakob Teitin 1555–1556 luetteloon Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Tien alkuperäinen linjaus Hämeen linnasta Renkoon kulki Hattelmalan ja Alajärven kautta, mutta siirrettiin pohjoisemmaksi viimeistään 1600-luvulla. Härkätiehen liittyi jo varhain myös Somerolta Uskelaan, Saloon ja Halikkoon jo 1200-luvun alkupuolella vienyt nk. Hiidentie, joka järjestettiin yleiseksi tieksi mahdollisesti jo keskiajalla tai 1500-luvulla. Härkätie oli viimeistään 1300-luvun lopulla myös pyhiinvaellusreitti. Härkätien suuntaisesti tai siitä hieman etäämmällä kulki myös eriaikaisia Hämettä ja Varsinais-Suomea yhdistäneitä talviteitä."
"783","484","fin","Pälkäneen ja Kangasalan seudulta Laukaalle vienyt talvitie takautuu keskiaikaan. Tien sijainnista Längelmävedellä on eri käsityksiä, mutta todennäköisesti tie noudatteli vesistön itärantaa. Pälkäneeltä Längelmäveden itäpuolitse Länkipohjaan vienyt maantie mainitaan 1696. Längelmäveden pohjoispuolella Kangasalta Orivedelle vienyt kesätie takautuu keskiaikaan, kun taas Längelmäveden pohjoispuolitse Länkipohjaan vienyt maantie on todennäköisesti vasta 1600-luvulta. Alueella on ollut useita paikallisempia talviteitä. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe matkasi Laukaan talvitietä ja sen jatkeena ollutta Pälkäneen-Marttilan talvitietä maaliskuussa 1640, jolloin hän yöpyi 20.3. Rautalammin Kierkillassa (Kärkkälä, Kärkälänsalo), 21.3. Pernasaaren nimismiestalossa, 22.3. Muuramen kylässä, 23.3. Jämsän pappilassa, 24.3. Längelmäen kylässä, 25.3. Pälkäneen nimismiestalossa, 27.3. Urjalan Kankaanpään nimismiestalossa, ja 28.3. Marttilassa. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka ja on ulotettu Laukaan Kuusveden kievariin (1600), josta haarautui talviteitä ja taivallusreittejä eri suuntiin."
"789","490","fin","Talvitie ja sulan ajan taivallusreitti Savosta Säräisniemelle ja Ouluun sisältyy Olavinlinnan päällikön Ture Pederssonin (Bielke) kuningas Kustaa Vaasalle 1556 laatimaan selostukseen. Varsinainen taivallusreitti alkoi Joroisilta, josta Tavinsalmelle oli 20 peninkulmaa (n. 120 km). Sieltä jatkettiin 17 peninkulmaa (n. 100 km) Ouluntaipaleeseen, josta reitti vei Oulujärvelle (Vuolijoki) ja edelleen Säräisniemeen, josta tie jatkui jokivartta Ouluun, sulana aikana voitiin kulkea veneellä. Taivallusreitin ja talvitien pohjoispäässä sijaitsi 1550-luvulta lähtien Saaresmäen asutus, jonne Oulun porvarit saivat 1625 oikeuden vuosittaisiin talvimarkkinoihin. Reitin eteläpää on todennäköisesti haarautunut Joroisista sekä Juvalle (1556) että Rantasalmelle ja edelleen Olavinlinnaan. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"449","86","deu","Südliche Umgehungsstraße des Erfurter Geleits nach einem Erfurter Klageschreiben."
"744","438","deu","Eine Straße von Meißen nach Prag über Rumburg, Waltersdorf, Kratzau/Chrastava, Reichenberg/Liberec, Turnau/Turnov und Jičín kam im 15. Jh. in Gebrauch, dabei den Zittauer Stapel umgehend. Nach Beschwerden aus Zittau verbot König Wenzel 1418 die Benutzung dieser Straße. König Mathias benutzte 1611 jedoch einen Teil der Straße zwischen Gabel/Jablonné v Podještědí und Bautzen, um die in Zittau grassierende Pest zu umgehen. Daraufhin wurde diese die Königstraße genannt."
"784","485","fin","Pälkäneen ja Kangasalan seudulta Laukaalle vieneen sulan ajan maantien järjestelyiden ikä on epäselvä, mutta sen reitti takautunee 1500-luvulle. Tien sijainnista Längelmävedellä on eri käsityksiä, mutta todennäköisesti tie noudatteli vesistön itärantaa. Pälkäneeltä Längelmäveden itäpuolitse Länkipohjaan vienyt maantie mainitaan 1696. Längelmäveden pohjoispuolella Kangasalta Orivedelle vienyt kesätie takautuu keskiaikaan, kun taas Längelmäveden pohjoispuolitse Länkipohjaan vienyt maantie on todennäköisesti vasta 1600-luvulta. Tien suuntaisesti kulki jo varhain Pälkäneen ja Kangasalan seudulta Keski-Suomeen vienyt talvitie."
"423","58","deu","Diese Straße war eine überflutungsfreie Alternative zwischen Rudolstadt und Saalfeld."
"425","60","deu","Nach Bruns & Weczerka (1967) handelte es sich bei der Route über Freyburg um die frühere Strecke zwischen Merseburg und Naumburg, erst später abgelöst von der Strecke über Markröhlitz."
"431","66","deu","Seit 1515 vertraglich festgelegte Zwangsstraße von Lübeck, Hamburg und Eisleben über den Harz nach Thüringen. In einen Bericht nach Guthmannshausen heißt es, dass die Waren von Lübeck, Braunschweig und Magdeburg nach Franken jeher die Straße über Nebra, Tauhardt und Guthmannshausen genommen hätten. Verlauf der mittelalterlichen Kupferstraße."
"749","442","fin","Turusta Viipuriin rannikon suuntaisesti vienyt Suuri Rantatie (r. Stora Strandvägen) järjestettiin Kymijoen suurten siltojen ylläpidosta säilyneiden tietojen perusteella yleiseksi maantieksi 1340- ja 1360-lukujen kuluessa. Tien merkitys oli jo varhain sotilaallinen. Tien ja sen suuntaisesti vieneiden talviteiden käytöstä on säilynyt tietoja 1400-luvun alusta lähtien. Toukokuun alussa 1511 Viipurista Turkuun ratsastanut lähetti käytti matkaan kahdeksan vuorokautta. Tie ja sen etappipaikat on esitetty myös Jakob Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä, joka liittyi samanaikaisiin hallinnollisiin suunnitelmiin. Tien varhaisin linjaus Perniössä kiersi Perniön kuninkaankaranon kautta, mutta suoristettiin viimeistään 1600-luvun alussa ylemmäs harjulle. Tie haarautui Länsi-Uudellamaalla Karjaalta ylempään Lohjan ja Siuntion sekä alempaan Raaseporin ja Inkoon kautta Siuntion Pikkalaan vieneisiin reitteihin. Espoosta Munkkiniemen ja edelleen Vironniemelle vieneen haaran merkitys kasvoi Helsingin siirron jälkeen 1640, mutta saattaa perustua vanhempaan paikalliseen tiehen. Helsingin Vanhastakaupungista ja Kuninkaankartanolta Suurelle Rantatielle vienyt haara muotoutui yleiseksi tieksi vuoden 1550 jälkeen. Suuri Rantatie esiintyy tien erisnimenä useissa eri lähteissä 1700-luvulla. Tiestä 1900-luvun loppupuolelta lähtien matkailutienä käytetty nimitys Kuninkaantie perustuu vuoden 1735 kuninkaalliseen asetukseen yleisistä teistä, jonka mukaan Kuninkaantie (r. Kungsvägen) oli tien korkein ylläpitoluokka. Termiä tiedetään käytetyn suurista yleisistä maanteistä ruotsinkielisissä rannikkopitäjissä paitsi Uudellamaalla myös Pohjanmaalla."
"751","445","fin","Ylä-Satakunnan ja Kyrönjokilaakson asutuksen välille muodostui viimeistään 1200-luvulla kaksi rinnakkaista reittiä, joista toinen oli Hämeenkyrön seudulta harjujen suuntaisesti Kauhajoelle vienyt Kyrön- ja Hämeenkankaan tieksi kutsuttu kesätie ja toinen Hämeenkyröstä Ikaalisten, Parkanon ja Jalasjärven kautta Kurikkaan vienyt talvitie. Kesätie jatkui Kauhajoelta Ilmajoen Talvitien kylään, josta kesä ja talvitie oikaisivat metsien läpi Ylistaroon ja edelleen Kyrön kirkon kautta kohti Kyrö- ja Lapuanjokien suuta. Kesä- ja talvitien merkitys kasvoi myöhäiskeskiajalla, jolloin reiteistä tuli osa 1380-luvulla perustetun Korsholman linnan ja Hämeen linnan välistä strategista yhteyttä. Molempien käytöstä on viitteitä 1400-luvulta, talvitien vuodelta 1459. ”Erämaiden” kautta vienyt tie mainitaan Jaakko Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä osana Korsholman ja Hämeen linnojen välistä reittiä. Varhaisimmat tiedot kesätien ylläpidon järjestelyistä ovat vuodelta 1610, jolloin sen osuus Kyrönjokivarressa määrättiin Kyrön ja Ilmajoen sekä osuus Kauhajoelta Satakunnan rajalle koko kihlakunnan ylläpidettäväksi. Tien varhaisimmat järjestelyt ulottuvat 1550-luvulle tai keskiajan lopulle. Kesätien varteen Satakunnan ja Pohjanmaan rajalle rakennettiin 1635 Kyrön skanssiksi kutsuttu linnake, jossa olleen armeijan yksikön tehtävänä oli pidättää alueen metsiin sotaväenottoja paenneita miehiä. Linnakkeen toiminta päättyi 1659."
"752","446","fin","Oulujoen suuhun tuli Kajaanin Vuohenginkosken, Paltamon, Manamansalon ja Säräisniemen kautta vanha taivallus- ja talvitie, jota novgorodinkarjalaiset kauppiaat käyttivät vielä 1600-luvun alussa kauppamatkoillaan Pohjanlahdelle. Samaa reittiä on todennäköisesti käyttänyt myös Oulujoen suulle vuonna 1375 perustettua linnaa vastaan 1377 hyökännyt Novgorodin sotajoukko. Reitistä on säilynyt venäjänkarjalaisen kauppiaan Nousian selostus vuodelta 1556. Vanhan talvitien ja jokireitin rinnalle raivattiin Kajaanin linnan perustamisen jälkeen 1610-luvulla Oulusta Säräisniemelle ulottunut yleinen maantie, joka jatkui vesireittinä ja talvitienä Paltamoon ja Kajaaniin. Maantie säilyi ratsutienä 1750-luvulle, jolloin se parannettiin kärryillä ajettavaan kuntoon."
"754","448","fin","Lahdesta Savilahden eli Mikkelin kautta Olavinlinnaan johtanut Suureksi Savontieksi kutsuttu maantie mainitaan yleisenä maantienä Jakob Teitin 1555–1556 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä, jossa se on esitetty osana Hämeen linnasta Olavinlinnaan vienyttä maantietä. Tien alkupää Hämeen linnasta Tuuloksen kautta Hollolaan ja Lahden kylään noudattaa Ylisen Viipurintien linjausta, Lahdesta Härkälän aluelle Ylisen Viipurintien ylempää linjausta. Tien linjaus Lahdesta Jyrängönvirran yli Savilahteen saattaa perustua vanhempiin kulkureitteihin, mutta muodostettiin yleiseksi tieksi vasta Olavinlinnan rakentamisen jälkeen 1400-luvun viimeisellä neljänneksellä tai 1500-luvun alkupuolella. Kesätielle rinnakkaisesta ja sitä vanhemmasta Sysmästä Savitaipaleelle johtaneesta talvitiestä on tieto jo vuodelta 1443, jolloin Turun piispa perusti Hirvensalmen Vahvajärvelle lampuotitilan, ettei hänen tarkastusmatkoillaan tarvinnut yöpyä maastossa."
"755","449","fin","Ylä-Satakunnan ja Kyrönjokilaakson asutuksen välille muodostui viimeistään 1200-luvulla kaksi rinnakkaista reittiä, joista toinen oli Hämeenkyrön seudulta harjujen suuntaisesti Kauhajoelle vienyt Kyrön- ja Hämeenkankaan tieksi kutsuttu kesätie ja toinen Hämeenkyröstä Ikaalisten, Parkanon ja Jalasjärven kautta Kurikkaan vienyt talvitie. Kesätie jatkui Kauhajoelta Ilmajoen Talvitien kylään, josta kesä ja talvitie oikaisivat metsien läpi Ylistaroon ja edelleen Kyrön kirkon kautta kohti Kyrö- ja Lapuanjokien suuta. Kesä- ja talvitien merkitys kasvoi myöhäiskeskiajalla, jolloin reiteistä tuli osa 1380-luvulla perustetun Korsholman linnan ja Hämeen linnan välistä strategista yhteyttä.”Erämaiden” kautta vienyt tie mainitaan Jaakko Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä osana Korsholman ja Hämeen linnojen välistä reittiä. Varhaisimmat tiedot kesätien ylläpidon järjestelyistä ovat vuodelta 1610, jolloin sen osuus Kyrönjokivarressa määrättiin Kyrön ja Ilmajoen sekä osuus Kauhajoelta Satakunnan rajalle koko kihlakunnan ylläpidettäväksi. Tien varhaisimmat järjestelyt ulottuvat 1550-luvulle tai keskiajan lopulle. Kesätien varteen Satakunnan ja Pohjanmaan rajalle rakennettiin 1635 Kyrön skanssiksi kutsuttu linnake, jossa olleen armeijan yksikön tehtävänä oli pidättää alueen metsiin sotaväenottoja paenneita miehiä. Linnakkeen toiminta päättyi 1659. Ilmajoen kappelilta Kauhajoen ja Karijoen kautta Lapvärttiin Pohjanlahden rantatielle vienyt tietä on vanhastaan nimitetty kalatieksi. Tien katsotaan syntyneen 1500-luvulla, mutta järjestettiin yleiseksi tieksi vasta vuoden 1657 jälkeen. Tietä kutsutiin 1700-luvulla myös tieluokan mukaisesti Kuninkaantieksi (r. Kongsväg)."
"757","451","fin","Raision ja Naantalin välisellä tiellä ollut silta mainitaan 1454. Tie oli 1450-luvulta 1500-luvulle saakka tärkeä osa pyhiinvaellusreittejä Turun, Raision, Maskun ja Nousiaisten alueella."
"433","68","deu","Umgehung der Geleite in Erfurt und Gotha, beschrieben in einem Bericht an den Geleitsmann in Guthmannshausen von 1515. 1522 heißt es bereits in der "Acta die Landstraße von Weißensee nach Erfurt und die Sachsenburgische Straße betr. von 1522 - 72" (M. st. A. Hep. A 24 b Tit. XXIV, Nr 11.), dass die Straße aufgrund des Straßenzwanges auf Erfurt brach lag."
"795","496","fin","Aurajoen suualueelta ja Turusta vei jo varhain Aurajokea ja Hämeen Härkätien suuntaisesti talvitie Tarvasjoelle, jossa se haarautui Loimaalle ja Marttilaan. Pääsuunta vei Loimaalle, josta talvitie jatkui Metsämaan, Humppilan ja Urjalan kautta Akaaseen ja sieltä Valkeakosken ohi Pälkäneelle. Tietä käyttivät 1700-luvun lopulla Hämeestä ja Savosta Turkuun matkanneet talonpojat. Osuus Aurajoen suusta Pälkäneelle takautunee viimeistään 1400-luvulle. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe matkasi Pälkäneen-Turun talvitietä maaliskuussa 1640, jolloin hän yöpyi Pälkäneen nimismiestalossa, 26.3. Urjalan Kankaanpään nimismiestalossa ja 28.3. Marttilassa. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"774","475","fin","Kangasalta Orivedelle Ponsan kautta johtanut maantie takautuu viimeistään 1400-luvun jälkipuolelle. Ajankohta, jolloin tie muodostettiin yleiseksi tieksi on epäselvä. Viabunduksen tiedot täydentyvät tulevissa päivityksissä."
"806","503","dan","Die Stadt Elbing ließ 1495 den sogenannten Kraffohlkanal bauen, nachdem die Nogat eine direktere Verbindung mit dem Frischen Haff geschafft hatte."
"799","501","dan","Hämeen Härkätieltä Paimionjoen sillalle Suurelle Rantatielle vienyt nk. Nauristie takautuu sillä Nakolinnan linnavuoren luona 1988 tehdystä arkeologisesta kaivauksesta huolimatta rautakauden lopulle. Tietä käytettiin joukkojen siirtoon 1599. Tie saattaa olla muodostettu yleiseksi tieksi keskiajalla tai 1500-luvulla, mutta sen status ennen 1600-luvun jälkipuolta on epäselvä."
"780","481","fin","Viipurista Kivennavan kautta Ruotsin ja Novgorodin keskiaikaiselle rajalle Siestarjoelle ja edelleen Nevajoen suulle ja Inkerinmaalle vienyt maantie oli Pähkinäsaaren rauhasta 1323 lähtien strateginen kulkuväylä, jonka varrella sijaitsi jo 1400-luvulla Kivennavalle rakennettu tienvarsilinnoitus. Muolaalla ja Kivennavalla olleita skansseja vahvistettiin Kustaa Vaasan Venäjän sodan yhteydessä ja ne mainitaan 1556. Tie on saattaa olla muodostettu yleiseksi tieksi Kivennavalle saakka viimeistään 1400-luvun jälkipuolella, siitä eteenpäin Joutselkään ehkä 1595 jälkeen, vanhalle rajalle Stolbovan rauhan jälkeen 1617 ja Nevanlinnaan 1640-luvulla, jolloin sitä kunnostettiin ja oiottiin myös Äyräpään kihlakunnassa. Rajajoen sillan ylläpito kuului 1625 Kivennavan pitäjälle."
"758","453","fin","Talvitie ja sulan ajan taivallusreitti Savosta Säräisniemelle ja Ouluun sisältyy Olavinlinnan päällikön Ture Pederssonin (Bielke) kuningas Kustaa Vaasalle 1556 laatimaan selostukseen. Varsinainen taivallusreitti alkoi Joroisilta, josta Tavinsalmelle oli 20 peninkulmaa (n. 120 km). Sieltä jatkettiin 17 peninkulmaa (n. 100 km) Ouluntaipaleeseen, josta reitti vei Oulujärvelle (Vuolijoki) ja edelleen Säräisniemeen, josta tie jatkui jokivartta Ouluun, sulana aikana voitiin kulkea veneellä. Taivallusreitin ja talvitien pohjoispäässä sijaitsi 1550-luvulta lähtien Saaresmäen asutus, jonne Oulun porvarit saivat 1625 oikeuden vuosittaisiin talvimarkkinoihin. Reitin eteläpää on todennäköisesti haarautunut Joroisista sekä Juvalle (1556) että Rantasalmelle ja edelleen Olavinlinnaan. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"760","461","fin","Hollolasta Mäntsälänjoen vartta ja edelleen Porvoon kuninkaankartanon kautta Porvoonjoen suuhun ja Porvooseen vienyt tie on muodostettu yleiseksi maantieksi viimeistään 1400-luvun jälkipuolella, mutta perustuu vanhoihin Hollolan Hämeestä rannikolle suuntautuneisiin sulan ajan reitteihin ja talviteihin. Tie varustettiin kestikievareilla 1622 ja mainitaan yleisenä maantienä 1690-luvulla."
"762","463","fin","Hämeen linnasta vei Hattulan ja Pälkäneen kautta Tammerkoskelle ja edelleen Karkun ja Tyrvään kautta Huittisiin jo keskiajalla tie, joka Jakob Teitin vuosien 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä on silloisissa hallinnollisissa suunnitelmissa esitetty osana Olavinlinnasta Hauhon, Pirkkalan ja Huittisten kautta Loimaalle ja Turkuun vienyttä maantietä. Tien osuus Huittisista Hämeen linnaan sisältyy myös samanaikaiseen Juhana-herttuan majapaikkaluetteloon. Tien varrelta on useita mainintoja siihen liittyneistä silloista ja rajamerkeistä 1400-luvulta ja sitä kutsuttiin jo silloin eri paikoissa yleiseksi maantieksi. Tien linjaus on paikoin, kuten Tampereen Messukylässä palautettavissa 1100- ja 1200-luvuille ja se on todennäköisesti ollut jo tuolloin Hämeen ja Satakunnan asutusytimiä yhdistänyt verrattain yhtenäinen ratsupolku, joka on järjestetty eri osiltaan yleiseksi tieksi 1300-luvun puolimaista 1400-luvun alkupuolelle ulottuneella jaksolla. Tie haarautui Huittisten Lauttakylässä Kokemäen kautta Harjavallan Lammaisiin ja edelleen Ulvilaan ja Poriin sekä Loimijoen suuntaisesti Vampulaan ja sieltä Virttaalle sekä Alastaron kautta Oripäähän vieneisiin haaroihin. Tiehen on liittynyt myös eriaikaisia rinnakkaisia talviteitä sekä Hauhon-Pälkäneen-Kangasalan alueella, että Pirkkalasta Nokian kautta Sastamalan kirkolle ja sieltä edelleen Lammaisiin vienyt talvitie, joka mainitaan jo 1414."
"763","464","fin","Hämeen linnasta Kalvolan, Sääksmäen Saarioispuolen, Akaan ja Lempäälän kautta Tammerkoskelle vienyt tie on ollut olemassa jo 1400-luvulla. Kaikissa tien varren pitäjissä mainitaan olleen kievareita 1544, ja tietä kutsuttiin 1500- ja 1600-lukujen taitteessa yleiseksi tieksi. Tien ylläpitoa koskevat järjestelyt takautuvat viimeistään 1400-luvulle. Tietä ristesi ja sen  suuntaisesti kulki myös vesistöjä hyödyntäneitä talviteitä. "
"765","466","fin","Viipurin linnan ja 1470-luvulla rakennetun Olavinlinnan välillä oli jo 1400-luvun viimeisellä neljänneksellä ainakin kaksi eri reittiä, joista vanhempi oli Viipurin Tienhaarasta Lapveden Kauskilan, Taipaleen kuninkaankartanon ja Puumalan kautta Olavinlinnaan vienyt maantie- ja vesireitti ja sille rinnakkainen talvitie, joka sisältyy Jakob Teitin 1555–1556 luetteloon Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Toinen varhainen, alkuosaltaan todenäköisesti jo 1400-luvulla yleiseksi tieksi muotoutunut reitti suuntautui Viipurin itäpuolelta Ihantalaan ja Ahvolan kautta Jääskeen, Tien pohjoisempi osa Jääskestä Ruokolahden ja Puumalan kautta Olavinlinnaan muodostettiin yleisseksi tieksi vasta 1600-luvun jälkipuolella. Molempia reittejä on yhdistänyt jo varhain Joutsenon kautta kulkenut tie, jonka ikä yleisenä tienä on epäselvä."
"597","252","nld","De vaarroute tussen Dokkum en Leeuwarden werd in 1647 tot trekvaart met een trekpad uitgebouwd."
"767","468","fin","Hämeen ja Viipurin linnoja yhdistänyt Ylinen Viipurintie sisältyy Jakob Teitin 1555–1556 luetteloon Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Tien alkuosa Hämeen linnasta Hauhon Eteläisten, Tuuloksen ja Hollolan kautta Uuteenkylään (r. Nyby) sisältyy myös Juhana-herttuan samanaikaiseen majapaikkaluetteloon. Hollolan Lahden kylästä itään tiestä on ollut käytössä kaksi vaihtoehtoista reittiä, joista toinen ylempi linjaus seurasi sisempää Salpausselkää Vuolenkosken kautta Savitaipaleelle ja edelleen Lapvedelle. Alempi linjaus jatkoi ulomman Salpausselän suuntaisesti Iittiin, Keltin lautalle ja Lapvedelle. Molemmat perustuvat jo pitkään käytössä olleisiin luontaisiin reitteihin. Teitin luettelon kuvaus noudattaa alempaa linjausta, mutta ylemmän Vuolenkosken silta kautta vieneen tien käyttö oli vilkasta vielä 1500-luvun lopulla, kunnes silta 1590-luvulla poltettiin ja korvattiin 1600-luvun alussa lautalla. Siltaa olivat ylläpitäneet Hämeen Hollolan ja Viipurin Lapveden kihlakunnat, mikä viittaa keskiaikaiseen järjestelyyn. Kustaa Vaasa määräsi 1556 jomman kumman linjauksen hävitettäväksi, mutta hanke ei toteutunut. Alempi Keltin lautan kautta vienyt linjaus oli 1600-luvun alkupuolelta lähtien selvästi päätie. Sen kautta kulki 1617 myös kesätielle rinnakkainen talvitie. Lapvedellä yhtyneet ylempi ja alempi linjaus jatkuivat ainakin kahtena rinnakkaisena maantienä Viipurin Tienhaaraan ja Viipuriin. Näistä läntisempi Kauskilan ja Vaalimaan kautta vienyt tie sisältyy Teitin luetteloon ja oli myös osa Kauskilasta Taipaleen kuninkaankartanon ja Puumalan kautta Olavinlinnaa vienyttä tietä, joka tulee täydentymään Viabundus tietokantaan myöhemmin. Itäisempi Kasukkalan ja Viipurin pitäjän Hanhijoen kautta vieneen linjauksen käyttö vilkastui 1600-luvulla. Ylisen Viipurintien piiriin kuului myös Lapveden markkinapaikalle viimeistään 1500-luvu1n alkupuolella vienyt tie. Ylinen Viipurintie on muodostettu eri osiltaan yleiseksi talonpoikien yhteisesti ylläpitämäksi tieksi viimeistään 1400-luvun alussa, mutta mahdollisesti jo 1300-luvun puolimaissa."
"759","454","fin","Turun piispa sopi 1414 kolmen Pirkkalan Ylivedellä, Sattulassa ja Taipaleessa asuvan lampuotinsa kanssa, että nämä kuljettaisivat vuosittain reellä piispan veroparselit Karkusta eli Sastamalan kirkolta Kokemäen Lammaisiin. Taivalkunnan kautta Nokian kartanolle Kulovedeltä tullut talvitie mainitaan myös 1596. Tie jatkui koillisessa Viholan kautta Pyhäjärvelle, jossa se vei Pirkkalan pappilan ohi Harjuun ja Tammerkoskelle. Turun porvarit käyttivät Kulovedelle kautta vienyttä talvitietä kulkiessaan Tammerkosken talvimarkkinoille 1638–1708. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"761","462","fin","Hämeen linnasta Janakkalan ja Vantaanjoen Pengerkosken kautta Tuusulaan ja edelleen Helsingin pitäjän kirkon kautta Malmille ja Vantaanjoen suuhun vienyt Hämeentie perustui vanhoihin Vanajan Hämeen ja rannikon välisiin yhteyksiin. Tie oli vilkkaassa käytössä osana Hämeen linnan ja Vantaanjoen suun sekä Tallinnan välisiä yhteyksiä viimeistään 1500-luvun alussa, ja on todennäköisesti muodostettu yleiseksi tieksi viimeistään 1400-luvun alkupuolella, mahdollisesti jo 1300-luvulla. Tien suuntaisesti kulki myös Vanajan Hämeestä Vantaanjoen suuhun vienyt talvitie. Tien käyttöön vaikuttivat myös 1550 perustetut Helsingin kaupunki ja Kuninkaankartano. Kun Helsingin kaupunki siirrettiin Vironniemelle, tie määrättiin 1639 rakennettavaksi vaunuilla ajettavaan kuntoon."
"764","465","fin","Hämeen linnasta vei Hattulan ja Pälkäneen kautta Tammerkoskelle ja edelleen Karkun ja Tyrvään kautta Huittisiin jo keskiajalla tie, joka Jakob Teitin vuosien 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä on silloisissa hallinnollisissa suunnitelmissa esitetty osana Olavinlinnasta Hauhon, Pirkkalan ja Huittisten kautta Loimaalle ja Turkuun vienyttä maantietä. Tien osuus Huittisista Hämeen linnaan sisältyy myös samanaikaiseen Juhana-herttuan majapaikkaluetteloon. Tien varrelta on useita mainintoja siihen liittyneistä silloista ja rajamerkeistä 1400-luvulta ja sitä kutsuttiin jo silloin eri paikoissa yleiseksi maantieksi. Tien linjaus on paikoin, kuten Tampereen Messukylässä palautettavissa 1100- ja 1200-luvuille ja se on todennäköisesti ollut jo tuolloin Hämeen ja Satakunnan asutusytimiä yhdistänyt verrattain yhtenäinen ratsupolku, joka on järjestetty eri osiltaan yleiseksi tieksi 1300-luvun puolimaista 1400-luvun alkupuolelle ulottuneella jaksolla. Tie haarautui Huittisten Lauttakylässä Kokemäen kautta Harjavallan Lammaisiin ja edelleen Ulvilaan ja Poriin sekä Loimijoen suuntaisesti Vampulaan ja sieltä Virttaalle sekä Alastaron kautta Oripäähän vieneisiin haaroihin. Tiehen on liittynyt myös eriaikaisia rinnakkaisia talviteitä sekä Hauhon-Pälkäneen-Kangasalan alueella, että Pirkkalasta Nokian kautta Sastamalan kirkolle ja sieltä edelleen Lammaisiin vienyt talvitie, joka mainitaan jo 1414."
"770","471","fin","Oripäästä Vampulan kautta Huittisiin vienyt tie mainitaan Jakob Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä osana Olavinlinnasta Hauhon ja Pirkkalan kautta Huittisiin ja Turkuun vienyttä yleistä tietä. Tiestä haarautuivat yleiset tiet Vampulasta Virttaalle ja Alastaron kautta Loimaalle. Oripään ja Huittisten välinen tie on järjestetty yleiseksi tieksi viimeistään 1400-luvulla. Sen suuntaisesti kulki jo keskiajalla myös Huittisten ja Punkalaitumen seudulta Aurajokilaaksoon vienyt talvitie. Loimaan alueen tiestö tulee täydentymään Viabunduksessa seuraavissa päivityksissä"
"775","476","fin","Somerolta Uskelaan, Saloon ja Halikkoon jo 1200-luvun alkupuolella vienyt nk. Hiidentie järjestettiin yleiseksi tieksi mahdollisesti jo keskiajalla tai 1500-luvulla. Tien osuutta Salosta Pertteliin tai sille mahdollisesti rinnakkaista reittiä on 1700-luvulla kutsuttu myös Paavintieksi."
"779","480","fin","Viipurin Säiniöstä Kaukjärven ja Uudenkirkon kautta Suomenlahden Vammelsuuhun vienyttä tietä on kansanperinteessä kutsuttu pyhän Birgitan tieksi, mikä ajoittaa sen käytön mahdollisena pyhiinvaellusreittinä 1400-luvulle ja 1500-luvun alkuun. Pyhiinvaellusten kohteeksi on esitetty Talpolassa ollutta pyhän Birgitan kappelia. Tie jatkui todennäköisesti jo keskiajalla Suomenlahden rannikkoa Kuokkalaan ja Novgorodin rajalle. Tien käytöstä kaukoliikenteeseen on tietoja 1500-luvulta ja siitä tuli yleinen maantie viimeistään 1600-luvulla, jolloin se alkuosaa Kaukjärvelle parannettiin. Vammelsuun ja Viipurin välillä oli myös Inkerinmaalta tulevia vanhoja talviteitä, joista yksi vei Muolaanjärven ja Muolaan kylän kautta ja toinen rannikon suuntaisesti Viipurinlahdelle."
"778","479","fin","Viipurista Kivennavalle vieneestä tiestä haarautui viimeistään myöhäiskeskiajalla Sudenojalla Vuoksen eteläpuolitse Kiviniemeen Novgorodin rajalle vienyt maantie, joka jatkui edelleen Käkisalmeen. Tie järjestettiin yleiseksi maantieksi viimeistään 1600-luvun alkupuolella ja sisältyy 1700-luvun reittioppaisiin. Viipurin porvareiden oikeus Ruotsin ja Venäjän välisellä rajalla Kiviniemen Saijanjoella vanhastaan pidettyihin markkinoihin vahvistettiin 1606."
"421","56","deu","Die Straße zwischen Haselünne und Wietmarschen über Teglingen, Geeste und Dalum ist erstmals für das 18. Jh. bezeugt. Ihre Bedeutung für frühere Jahrhunderte ist ungeklart; das Hauptteil des Verkehrs muss die Strecke über den Flussübergang in Lingen genommen haben."
"771","472","fin","Virttaalta Säkylään, Euraan ja Eurajoelle vienyt maantie oli osa Pyhäjärven koillis-, pohjois- ja luoteispuolen jo rautakauden lopulla muotoutunutta tieverkostoa, jossa osuus Virttaalta Kankaanpäähän ja Säkylään oli osa 1300-luvun jälkipuolella yleiseksi tieksi muodostettua Huovintietä. Linjauksista vanhempi on noudatellut harjua, kun taas Pyhäjoen suuntaisesti Säkylään vieneen tien käyttö on yleistynyt viimeistään 1400-luvulla. Säkylästä Kauttuan sillan yli Euraan ja Eurajoelle vienyt osuus yhdisti alueen rannikkoon. Eurajoen vartta Säkylään vieneestä kesämaantiestä on tietoja 1580-luvulta, ja tien käyttö oli Säkylässä jo 1400-luvun jälkipuolella niin vilkasta, että sinne syntyi jo keskiajalla taverna ja myöhempi kievari. Tiestä haarautui Kepolaan ja sieltä Säkylään paikallisempi reitti, jonka merkitys kasvoi 1700-luvulla ohi Köyliönjärven itäpuolitse vieneen vanhan Huovintien."
"776","477","fin","Oripäästä Vampulan kautta Huittisiin vienyt tie mainitaan Jakob Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä osana Olavinlinnasta Hauhon ja Pirkkalan kautta Huittisiin ja Turkuun vienyttä yleistä tietä. Tiestä haarautuivat yleiset tiet Vampulasta Virttaalle ja Alastaron kautta Loimaalle. Oripään ja Huittisten välinen tie on järjestetty yleiseksi tieksi viimeistään 1400-luvulla. Sen suuntaisesti kulki jo keskiajalla myös Huittisten ja Punkalaitumen seudulta Aurajokilaaksoon vienyt talvitie. Loimaan alueen tiestö tulee täydentymään Viabunduksessa seuraavissa päivityksissä"
"781","482","fin","Oripäästä Vampulan kautta Huittisiin vienyt tie mainitaan Jakob Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä osana Olavinlinnasta Hauhon ja Pirkkalan kautta Huittisiin ja Turkuun vienyttä yleistä tietä. Tiestä haarautuivat yleiset tiet Vampulasta Virttaalle ja Alastaron kautta Loimaalle. Oripään ja Huittisten välinen tie on järjestetty yleiseksi tieksi viimeistään 1400-luvulla. Sen suuntaisesti kulki jo keskiajalla myös Huittisten ja Punkalaitumen seudulta Aurajokilaaksoon vienyt talvitie. Loimaan alueen tiestö tulee täydentymään Viabunduksessa seuraavissa päivityksissä."
"785","486","fin","Limingasta Tyrnävän kautta Muhokselle vienyt talvitie oli 1678 yleisessä käytössä ja jatkui Oulujoen suun ja Säräisniemen välistä sekä sieltä Paltamoon vienyttä talvitietä edelleen Kajaaniin. Tie lienee syntynyt oikoreittinä jo 1500-luvun jälkipuolella. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"791","492","fin","Aurajoen alajuoksulta vei jo myöhäiskeskiajalla Satakunnan ja Hämeen suuntaan eri jokilaaksoja seuranneita talviteitä. Eräs vanhimmista vaikuttaa olleen Maarian Räntämäestä Paattistenjoen suuntaisesti Savonjärvelle ja edelleen Yläneelle vienyt talvitie, joka jatkui Pyhäjärven yli Säkylään, Köyliönkartanolle ja Köyliönjärven pohjoispäästä Kokemäen Ylistaroon. Tien pohjoispää Ylistarosta Köyliönkartanolle esiintyy viitteellisesti sekä 1200-luvun lopulla kirjoitetussa pyhän Henrikin legendassa että 1600-luvulta säilyneessä surmavirressä. Talvitiestä haarautui Pyhäjärvellä Euran Kauttuaan vienyt tie, joka mainitaan 1591 ”vanhana talvitienä”. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"796","497","fin","Pälkäneen Laitikkalasta Hauhon kirkolle ja sieltä Tuuloksen Syrjäntakaan ja Hauhon Eteläisiin haarautuneet tiet olivat osa alueen yleisiä maanteitä 1550-luvulla. Molemmat olivat yhteydessä vanhoihin Vanajan Hämeestä Hauholle ja Pälkäneeltä Lammille suuntautuneisiin reitteihin. Pälkäneen ja Tuuloksen välinen osuus mainitaan Jakob Teitin vuosien 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä osana Olavinlinnasta Hauhon, Pirkkalan ja Huittisten kautta Loimaalle ja Turkuun vienyttä maantietä. Molemmat tiet on järjestetty yleisiksi talonpoikien ylläpitämiksi teiksi viimeistään 1400-luvun alkupuolella, mahdollisesti jo 1300-luvun lopulla."
"797","498","fin","Pälkäneen Laitikkalasta Hauhon kirkolle ja sieltä Tuuloksen Syrjäntakaan ja Hauhon Eteläisiin haarautuneet tiet olivat osa alueen yleisiä maanteitä 1550-luvulla. Molemmat olivat yhteydessä vanhoihin Vanajan Hämeestä Hauholle ja Pälkäneeltä Lammille suuntautuneisiin reitteihin. Pälkäneen ja Tuuloksen välinen osuus mainitaan Jakob Teitin vuosien 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä osana Olavinlinnasta Hauhon, Pirkkalan ja Huittisten kautta Loimaalle ja Turkuun vienyttä maantietä. Molemmat tiet on järjestetty yleisiksi talonpoikien ylläpitämiksi teiksi viimeistään 1400-luvun alkupuolella, mahdollisesti jo 1300-luvun lopulla."
"800","502","fin","Viipurin itäpuolelta vei Ihantalan kautta Vuoksen länsirannalle tie, joka jatkui Kuukaupin lauttapaikan yli ja haarautui sitten Saviniemen kuninkaankartanoon ja Käkisalmeen sekä Vuoksen itärantaa Jääskeen vieneisiin teihin. Savinimen kuninkaankartano mainitaan 1523, mutta on perustettu todennäköisesti jo 1300-luvulla tai 1400-luvun alussa. Tie on muodostettu yleiseksi maantieksi viimeistään 1400-luvulla ja sen Käkisalmeen johtanutta osuutta parannettiin Stolbovan rauhan 1617 jälkeen."
"699","393","nld","De meander in de Maas bij Hedikhuizen werd in 1474 door stad en dorpen van Heusden doorgestoken om de afwatering van de rivier te verbeteren."
"777","478","fin","Oripäästä Vampulan kautta Huittisiin vienyt tie mainitaan Jakob Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä osana Olavinlinnasta Hauhon ja Pirkkalan kautta Huittisiin ja Turkuun vienyttä yleistä tietä. Tiestä haarautuivat yleiset tiet Vampulasta Virttaalle ja Alastaron kautta Loimaalle. Oripään ja Huittisten välinen tie on järjestetty yleiseksi tieksi viimeistään 1400-luvulla. Sen suuntaisesti kulki jo keskiajalla myös Huittisten ja Punkalaitumen seudulta Aurajokilaaksoon vienyt talvitie. Loimaan alueen tiestö tulee täydentymään Viabunduksessa seuraavissa päivityksissä"
"786","487","dan","Oulusta Tyrnävän kautta Temmeksen Haapaniemeen ja sieltä ilmeisesti Mankilan, Rantsilan, Piippolan ja Pyhännän kautta Iisalmen (Vieremä) Nissilään vieneen talvitien sanottiin 1630-luvn alussa olleen hiljattain käyttöön otettu. Tie yhtyi Nissilässä Säräisniemen ja Joroisten väliseen talvitiehen ja taivallusreittiin. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"792","493","fin","Aurajoen alajuoksulta vei jo myöhäiskeskiajalla Satakunnan ja Hämeen suuntaan eri jokilaaksoja seuranneita talviteitä. Eräs vanhimmista vaikuttaa olleen Maarian Räntämäestä Paattistenjoen suuntaisesti Savonjärvelle ja edelleen Yläneelle vienyt talvitie, joka jatkui Pyhäjärven yli Säkylään, Köyliönkartanolle ja Köyliönjärven pohjoispäästä Kokemäen Ylistaroon. Tien pohjoispää Ylistarosta Köyliönkartanolle esiintyy viitteellisesti sekä 1200-luvun lopulla kirjoitetussa pyhän Henrikin legendassa että 1600-luvulta säilyneessä surmavirressä. Talvitiestä haarautui Pyhäjärvellä Euran Kauttuaan vienyt tie, joka mainitaan 1591 ”vanhana talvitienä”. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"772","473","fin","Hämeen linnasta Janakkalan ja Vihdin kautta Lohjalle sekä edelleen Karjaalla Suuren Rantatien pohjoisella linjaukselta Raaseporiin ja Tammisaareen haarautunutta tietä on Hämeestä säilyneiden 1560-luvun ja myöhempien paikannimien perusteella kutsuttu Meritieksi. Tietä käytettiin viimeistään 1508 Hämeen ja Raaseporin linnojen välisenä yhdystienä ja sitä pitkin kuljetettiin 1500-luvulla Hämeen linnasta verotavaroita Tammisaaren kautta Tukholmaan. Tien pohjoisosaa käytettiin talvitienä joukkojen siirroissa 1571. Alun perin Vanajan Hämettä Lohjan seutuun ja rannikkoon yhdistänyt reitti on todennäköisesti muodostettu yleiseksi tieksi Janakkalan ja Lohjan välillä viimeistään 1400-luvun puolimaissa, mahdollisesti jo 1300-luvun lopulla."
"377","12","deu","Auf der Karte von Westphalen von Le Coq (1796-1813) ist die Straße zwischen Heede und Rhede als "nur bei trockenem Wetter zu gebrauchen" gekennzeichnet."
"379","14","deu","Nach einem Protokoll aus 1690 gab es zwischen Salzwedel und Lübbow nur einen Fußsteig, und es wurde entschieden den Fußsteig zu einem Fahrweg auszubauen und eine Brücke zu errichten. Es ist unklar in wieweit dies dem Zustand im Spätmittelalter entspricht, oder ob die Straße einmal auch vom Frachtverkehr benutzt wurde und später verfallen war: für beide Möglichkeiten gibt es Belege. Jedenfalls war zu jeder Zeit die Wasserstraße zwischen Salzwedel und Lüchow eine wichtige Alternative für den Landverkehr."
"381","16","deu","Vermutlich wurde die direkte Verbindung zwischen Siek und Sandesneben über Schönberg erst üblich für den Fernverkehr im 17. Jh.; im Mittelalter muss der Verkehr hauptsächlich die Straße über die Zollstelle Trittau benutzt haben."
"383","18","deu","Auf der <cite>Kurhannoversche Landesaufnahme</cite> (1764-1784) ist die Straße zwischen Escheburg und Schnakenbek über Geesthacht als "Postweg im Winter nach Lauenburg" gekennzeichnet. Im Sommer wurde eine nördlichere Strecke genommen, über Fahrendorf und and Krukow vorbei, Geesthacht umgehend."
"385","20","deu","Die Straße zwischen Iprump und Dingstede über Ganderkesee, Delmenhorst umgehend, war die Haupstrecke vor 1311. Auch später wurde die Straße benutzt wenn die Straße über Delmenhorst überschwemmt war."
"387","22","deu","Nach Aulepp eine im Hochmittelalter verwendete Trasse nach Norden aus Mühlhausen. Nach Born verlief hier der sogenannte Zellsche Marktstieg. Es handelte sich um einen für den Fußverkehr gedachten Stieg, der den Mühlhäuser Landgraben über eine hölzerne Brücke querte. 1611 wurde festgestellt, dass der Stieg illegal verbreitert wurde, sodass 1621 sämtliche hölzernen Stiege über den Mühlhäuser Landgraben abmontiert wurden."
"389","24","deu","Die Straße Worbis - Mühlhausen über Eigenrode erhielt im Spätmittelalter mehr Bedeutung."
"391","26","deu","Diese Trasse hat ab dem Hoch- bis Spätmittelalter ihre größte Bedeutung. 1609 wird sie als Geleitsstraße von Mühlhausen nach Dingelstädt geführt."
"395","30","deu","Dieser Abschnitt der Straße wurde rekonsturiert nach Eberhardt (1982), nach dem die westliche Route nach Tennstedt bis in jüngste Zeit versumpft war bzw. durch ein stehendes Gewässer unpassierbar war. Sperrung dieser Straße von Eisenach nach Weißensee im 15. Jh, um den Verkehr nach Erfurt zu zwingen."
"397","32","deu","Die Straße von Eisenach nach Weißensee wurde im 15. Jh. für den Fernverkehr gesperrt, um den Verkehr über Erfurt zu zwingen."
"399","34","deu","Die Route zwischen Borxleben und Sangerhausen über Edersleben wird erst seit dem 16. Jahrhundert als Haupstraße genutzt. Seit 1450 bestand zwischen den Orten Edersleben und Oberröblingen ein Damm, der die Helmeüberquerung erleichterte und die Strecke attraktiver machte."
"401","36","deu","Laut Nagel (2001) war der sogenannte "Roter Steiger" der Aufgang in den Harz von Quedlinburg aus."
"403","38","deu","Historische Verbindung zwischen Quedlinburg und Hoym über die Wüstung Groß Orden nach Nagel (2001)."
"405","40","deu","Die Straße zwischen Merseburg und Halle über die Geleitstellen Holleben und Passendorf war die Haupstrecke zwischen den beiden Städten, da sie die weitausgedehnten Sümpfe der Weißen Elster und Saale umging."
"787","488","fin","Säräisniemeltä vei Paltamoon jo 1550-luvulla Manamansalon kirkon kautta talvitie, joka oli osa 1556 mainittua Novgorodin karjalaisten taivallusreittiä Käkisalmesta Oulujoen suuhun. Talvitie ja taivallusreitti jatkui edelleen Kajaanin Vuohenginkoskelle. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"409","44","deu","Nach Bahn (2002) handelt es sich hier um den früheren (frühmittelalterlichen) Verlauf der Via regia zwischen Erfurt und Naumburg."
"411","46","deu","Dieser Teil der Straße stammt aus dem 19. Jahrhundert und ist seither Teil der "modernen&" Via regia."
"413","48","deu","Seit vermutlich dem 13. Jahrhundert vorherrschender Zweig der Via regia."
"415","50","deu","Die Geleitstraße zwischen Coburg und Gräfenthal wird 1414 als "Judenstraße" genannt. Der Name leitet sich wahrscheinlich von der an der Straße gelegenen Siedlung Judenbach ab."
"417","52","deu",""Weinstraße" oder "Fuldaer Straße" genannter Abschnitt der Via regia."
"419","54","deu","Teil der "Kinzigstraße", einem Abschnitt der Via regia zwischen Frankfurt/M. und Eisenach."
"481","124","deu","Der Hauptverkehr zwischen Wildeshausen und Bremen wird seit einem Abkommen zwischen der Stadt Bremen und dem Grafen von Delmenhorst aus 1311 über Delmenhorst verlaufen sein. Teilweise wurden Fuhrleute in Varrel gezwungen, über Delmenhorst zu reisen. Jedoch erklärten noch 1652 Wildeshausener Fuhrleute, dass die gemeine Heer- und Handelsstraße nach Bremen über Horstedt und Varrel verlief."
"435","70","deu","Seit 1515 vertraglich festgelegte Zwangsstraße von Lübeck, Hamburg und Eisleben über den Harz nach Thüringen. In der "Acta die Landstraße von Weißensee nach Erfurt und die Sachsenburgische Straße betr. von 1522 - 72" (M. st. A. Hep. A 24 b Tit. XXIV, Nr 11.) wird die rechte Straße von Sachsenburg nach Sangerhausen über Ringleben beschrieben. Kurz vor dem Dreißigjährigen Krieg wurde der sächsische Teil der Straße gesperrt, was Verkehr nach Süddeutschland über Leipzig zwingen sollte. Durch den Krieg wurde diese Sperre jedoch kaum beachtet."
"437","72","deu","Die direkte Strecke zwischen Herbsleben und Gotha war seit 1515 diejenige die festgeschrieben war, wenn man auf direkten Wege nach Hessen fuhr, ohne den Thüringer Wald zu passieren. 1522 heißt es bereits in der "Acta die Landstraße von Weißensee nach Erfurt und die Sachsenburgische Straße betr. von 1522 - 72" (M. st. A. Hep. A 24 b Tit. XXIV, Nr 11.), dass die Straße aufgrund des Straßenzwanges auf Erfurt brach lag."
"439","74","deu","Gemäß einem Vertrag von 1515 musste wer aus dem Norden kam und den Harz passiert hatte und auf Crawinkel oder Tambach fuhr, Erfurt mit seiner Niederlage passieren."
"441","76","deu","Diese Strecke wurde befahren, um an den Geleiten Sangerhausen und Sachsenburg zu sparen, sowie um Erfurt zu umgehen. Das Geleit in Eisleben war günstiger und die Strecke verlief weiter über Tauhardt ins Weimarer Land, um von dort über den Thüringer Wald zu verlaufen. Ebenfalls Verlauf der mittelalterlichen Kupferstraße (Gräfenthalstraße/Saalfeldsche Straße/Querstraße/Kreuzweg)."
"443","78","deu","Das Umfahren der Sachsenburger und Weißenseer Geleite über Kutzleben und Gebesee auf Erfurt war Anfang des 16. Jahrhunderts ausschließlich Nordhäuser Fuhrmännern vorbehalten."
"445","80","deu","Da die Havel als Mühlgraben genutzt wurde, wurde der Schiffsverkehr durch einen erstmals 1315 genannten Seitengraben geleitet, seit 1349 Jakobsgraben genannt. Der Bau einer Kammerschleuse im Stadtkanal 1548-1550 ermöglichte eine kürzere Fahrt und setzte den Jakobsgraben außer Gebrauch."
"447","82","deu","1548-50 wurde eine Kammerschleuse im Brandenburger Stadtkanal angelegt, die den Umweg um das Mühlenwehr für die Schiffahrt verkürzte, die vorher durch den Jakobsgraben geleitet wurde. Möglicherweise hatte der Ausbau des Kanals und der Schleuse bereits 1455 angefangen."
"451","88","deu",""Brücknerscher-" oder "Ur-Rennsteig", bereits auf einer Karte von 1589 als "Renstick" bezeichnet, was die älteste Rennsteigbezeichnung auf einer Karte darstellt."
"453","90","deu","Der Rennsteig, ein Höhenweg durch den Thüringer Wald, wurde 1830 vom gothaischen Offizier Julius von Plänckner als Wanderweg festgelegt. Einzelne Abschnitte sind jedoch bereits seit dem 14. und 15. Jahrhundert belegt. Ein Rennsteigbericht von 1597 bezeugt, dass spätestens zu diesem Zeitpunkt die Vorstellung eines Rennsteigs als ein zusammenhängender Höhenweg besteht. Für den Frachtverkehr kam die Strecke nicht in Frage."
"455","92","deu","Abschnitt des Rennsteiges, der bereits in einer Urkunde von 1330 in der Beschreibung des Frankensteiner Wildbannes namentlich genannt wird."
"457","94","deu","Rennsteigabschnitt, der bereits in Urkunden von 1039, 1143/44, 1227 und 1270 belegt ist, dort jedoch "platea" genannt wird, womit eine Fahrstraße gemeint ist. Ebenfalls Nennung 1330 in der Beschreibung des Frankensteiner Wildbannes."
"459","96","deu","Stromelbe, einziger schiffbarer Elbarm bei Magdeburg. Wurde im Dreißigjährigen Krieg durch Pfahlwerke versperrt und versandete. Erst durch den Bau des Sperrdeichs "Roste" bis 1686 wurde die Elbe wieder in den westlichen Arm gezwungen."
"461","98","deu","Die Niederung der "Langen wisch" (langen Wiese) war erst ab ca. 1400 mittels eines Dammes zu durchqueren. Im 14. Jh. sind die Frachtwagen noch einen Umweg über Bodenstedt gefahren."
"463","106","deu","Oberhalb von Halle war Die Saale als Wasserweg nur von geringer Bedeutung, außer für die Flößerei. Zumindest seit 1700 war der Fluss lediglich bis Naumburg schiffbar; südlich von Naumburg wurde die Durchfahrt durch zu viele Mühlenwehre verhindert."
"465","108","deu","1150 Erwähnung einer "strata publica", die im Zusammenhang mit dem Klusdamm stehen dürfte. Die erste Erwähnung des Klusdammes selbst erfolgt 1479. Er wurde in den Folgejahren stets gut unterhalten, da es sich um eine zuverlässige, hochwasserfreie Passage der Elbniederung handelte."
"467","110","deu","Unterhalb Naumburgs wurde die Saale aufgrund der vielen Mühlenwehre im Mittelalter hauptsächlich für die Stammholzflößerei verwendet. Der Fluss wurde aber seit der Bronzezeit sicherlich mit Schiffen befahren."
"469","112","deu","Erster Hinweis auf Unstrutschifffahrt 1612, als dem Bürgermeister Sixtus Braun in einem Lehnbrief ein Erbschiff auf Saale und Unstrut gewährt wird. Es gab Pläne, die damalig sehr flache Unstrut und Gera in ihrer Schiffbarkeit zu verbessern, was jedoch durch den Kurfürsten von Sachsen verhindert wurde."
"471","114","deu","Die Weiße Elster hatte eine ausreichende Tiefe, um zumindest bis ins Hochmittelalter und bis zur Anlage entsprechender Mühlenwehre schiffbar zu sein. Für die Flößerei wurde sie sicherlich genutzt."
"473","116","deu","1579-87 wurde bei Krossen ein Floßgraben abgezweigt, um Brennholz zu den Salinen Teuditz und Kötzschau zu transportieren."
"475","118","deu","Im Register der Markgrafen von Meißen findet sich ein Eintrag, der sich auf eine Gebühr für die Schifffahrt auf der Pleiße bezieht; vermutlich handelte es sich um einen regelmäßigen Versorgungstransport aus der Umgebung für die Stadt Leipzig. Die Pleiße war vermutlich ab Rötha schiffbar."
"599","254","nld","Het Damsterdiep tussen Groningen en Delfzijl werd in 1648-1650 tot trekvaart omgebouwd."
"477","120","deu","Die direkte Verbindung zwischen Braunschweig und Hannover über Peine wurde wahrscheinlich erst bedeutend nach der Erhebung Hannovers zur Residenz der Herzöge von Braunschweig-Lüneburg (1636). Der größte Teil des Verkehrs hat vorher wahrscheinlich den Umweg durch das Hochstift Hildesheim weiter südlich, oder nördlich über Burgdorf genommen."
"479","122","deu","Nach einem Gutachten aus 1688 war die Straße über Dömitz schwierig zu befahren in nassem Wetter, vor allem im Frühling und Herbst. Deswegen benutzten Wagen in solchen Fällen die Straße über die Mühle Findenwirunshier, wo dann der normalerweise zu Dömitz zu entrichtende Zoll erhoben wurde."
"483","126","deu","Der schwerere Verkehr nahm wegen der sumpfigen Gegend den Umweg über Kirch- und Sandhatten. Der frühneuzeitliche Postweg umging diese Orte weiter nördlich."
"485","128","deu","Die ursprüngliche Straße um das Zwischenahner Meer nahm die nördliche Route. Die direktere aber auch schwierigere südliche Route ist im 17. Jh. als Haupstraße belegt."
"487","130","deu","Um Apen waren die Straße in schlechtem Zustand und oft überschwemmt. Der Warenverkehr zwischen Bremen und Ostfriesland benutzte deswegen oft die Wasserwege."
"489","132","deu","Diese Reiseroute ist mehrfach für Martin Luther belegt, der von Wittenberg entweder über Eilenburg nach Borna oder über Torgau – Grimma nach Borna reiste. Er musste sich dabei an territorialpolitischen Bedingungen orientieren, in diesem Fall der Verlauf der ernestinischen Territorialgrenzen ca. 1485-1547."
"491","134","deu","1489 wurde der baufällig gewordene Fiener Damm an der schmalsten Stelle des Fiener Bruchs beim Dorf Rogäsen durch den Bischof von Brandenburg instand gesetzt. Hierdurch verlegte der Verkehr auf der Strecke Magdeburg-Berlin sich zunehmend über Ziesar."
"493","136","deu","Der Verlauf der Straße von Erfurt nach Weißensee über Stotternheim, Alperstedt, Haßleben und Wundersleben ist in der "Acta die Landstraße von Weißensee nach Erfurt und die Sachsenburgische Straße betr. von 1522-72" (M. st. A. Hep. A 24 b Tit. XXIV, Nr 11.) beschrieben."
"495","138","deu","In den Geleitssachen von Artern von 1661 heißt es, dass die Straße zwischen Artern und Reinsdorf, die aus mehreren Brücken, Dämmen, Gräben und Pflastern bestand, um die Unstrutniederung zu überqueren, schwer im 30-jährigen Krieg beschädigt wurde."
"497","140","deu","Nach 1580 wurde ein Straßendamm durch das sumpfige Gelände zwischen Artern und Allstedt angelegt, mit Rücksicht auf die neuen eingerichteten Salinen in Artern."
"499","142","deu","Der Abschnitt der Via regia zwischen Hassenhausen und Naumburg mit Saaleübergang bei Kösen führt über sumpfiges Gelände und wurde erst durch die Arbeit der Mönche des Klosters Pforta im 12. Jh. möglich, vielleicht sogar erst mit dem Brückenbau in Kösen im 14. Jh."
"501","144","deu","Dieser Abschnitt der Straße wird erst ab 1560 bedeutend, als sie für den Vekehr von den Niederlanden über Mühlhausen nach Leipzig freigegeben wird und verliert zum 19. Jahrhundert wieder an Relevanz."
"503","146","deu","Die Bedeutung dieser Straße geht möglicherweise bis ins Frühmittelalter zurück; Heinrich I. reiste auf ihr mit seiner Braut von Herford nach Wallhausen. Später gewann sie wieder mit den aufsteigenden Handelszentren Antwerpen und Leipzig an Bedeutung. Wichtig für ihre Stellung war die direkte Linie in das Wipper-Leinetal, woduch eine direkte Verbindung nach Hessen und Westdeutschland möglich wurde. Sie führte deshalb unter anderem die Namen "Leipziger Straße", "ordentliche Land- und Heerstraße vom Harz, Eichsfeld und Nordhausen her nach Leipzig und Naumburg", sowie "Haupt-Rhein-Straße"."
"505","148","deu","Der Verkehrsweg durch das Unstruttal wurde vermutlich nur selten genutzt, obwohl lediglich der Abschnitt zwischen Memleben und Nebra geographisch ungünstig war. Vermutlich handelte es sich bei der Nordwest-Südost-Ausrichtung im Mittelalter nicht um eine häufig genutzte Richtung."
"507","150","deu","Seit 1515 handelte es sich hier um die rechte Straße von Nürnberg nach Erfurt. Ab Gehren hatte man die Wahl den Verlauf über Langewiesen - Ilmenau zu nehmen oder über Gräfinau."
"509","152","deu","Diese Verbindung zwischen Nordhausen und Sondershausen kam vermutlich erst im 17. und 18. Jahrhundert auf. Sie findet sich erst in einer Karte von 1750, wo sie als Land- und Poststraße bezeichnet wird, während weiter westliche die Straße über Rüxleben als "gemeine Straße" bezeichnet wird."
"511","154","deu","Diese Straße wurde 1683 als die rechte Straße von Nürnberg nach Leipzig bestimmt."
"515","158","deu","1433 und 1459 wurde verfügt, dass der Verkehr zwischen Brandenburg und Magdeburg über Plaue zu laufen hatte, wo der entsprechende Zoll geleistet werden musste. Mit der Instandsetzung des Fiener Damms verlegte sich der Verkehr zunehmend über Ziesar, wodurch diese Route verödete."
"517","160","deu","Die am Fuß des Harzes entlangziehende Talzone wurde durch den Verkehr wahrscheinlich erst ab dem 17. Jh. benutzt. Vorher zog der Verkehr zwischen Osterode und Herzberg über die Höhen weiter östlich."
"519","162","deu","Seit 1515 vertraglich festgelegte Zwangsstraße von Lübeck, Hamburg und Eisleben über den Harz nach Thüringen. In einen Bericht nach Guthmannshausen heißt es, dass die Waren von Lübeck, Braunschweig und Magdeburg nach Franken jeher die Straße über Nebra, Tauhardt und Guthmannshausen genommen hätten."
"521","164","deu","Die direkte Straße zwischen Schladen und Wiedelah/Vienenburg wird in Quellen aus dem 18. Jh. erwähnt. Ihre Bedeutung für frühere Jahrhunderte ist zweifelhaft."
"523","166","deu","Die Oker wurde 1575 zwischen Schladen und Wolfenbüttel schiffbar gemacht, und 1577 zwischen Schladen und Oker, unter anderem durch Schleusenbau. Die Schiffbarmachung war eng mit dem Ausbau Wolfenbüttels als Festungstadt durch die Herzöge von Braunschweig verbunden, und der Fluss diente hauptsächlich dem Transport von Steinen und Bauholz für die Bauaktivitäten in der Stadt. Die Schifffahrt auf der Oker kam zum Stillstand im Dreißigjährigen Krieg."
"601","256","nld","Op Jacob van Deventer's kaart van Sloten (midden 16e eeuw) wordt de weg naar het noordoosten richting Sint Nicolaasga slechts weergegeven als voetpad. Op kaarten uit het midden van de 17e eeuw wordt wel de huidige Spanjaardsdijk als rijweg ingetekend."
"525","168","deu","Die Nette (Altenau) wurde 1575 schiffbar gemacht, hauptsächlich für den Transport von Steinen aus dem Elm die für den Ausbau Wolfenbüttels zur Festungstadt durch die Herzöge von Braunschweig benötigt waren. Einem Bericht aus 1578 zufolge war die Nette bis Schöppenstedt schiffbar. Wegen der geringen Tiefe des Stromes ist es jedoch sehr fragwürdig ob der Fluss viel genutzt wurde; um 1610 muss die Schifffahrt auf der Nette jedenfalls eingegangen sein."
"649","299","deu","1367 kamen Herzog Bolko von Schwednitz und der Herr von Cottbus überein, dass kein fremder Fuhrwagen über Fehrow fahren, dafür die Straße über Peitz benutzen sollte. In der zweiten Hälfte des 17. Jh. ist eine erneute Benutzung der Straße über Fehrow durch den Fernverkehr bezeugt."
"527","170","deu","Obwohl möglich bereits im Hochmittelalter Schifffahrt auf der Oker in Braunschweig stattfand, war sie im 14. Jh. wegen Stapelansprüche Lüneburgs zum Stillstand gekommen. 1459 wurde Schifffahrt auf der Oker und Aller zwischen Braunschweig und Celle offiziell erlaubt, ausgenommen Transporte von Salz, Eisen und Trockenfisch. Sie wurde zudem gefördert durch Bauarbeiten an Schleusen und im Flussbett in den nächsten Jahren. Die Schifffahrt auf dieser Strecke blühte einige Jahrzehnten, aber muss vor 1507 zum Stillstand gekommen sein, als festgestellt wurde, dass die Celler Zolleinkünfte von Braunschweiger Schiffen weggefallen waren."
"697","391","nld","De Maasbocht waaraan Heusden is gelegen werd in of kort na 1480 door Bosschenaren ten noorden van de stad doorgestoken om de afwatering van de rivier te verbeteren. De scheepvaart kon nu aan Heusden voorbij varen en liet de stad steeds meer links liggen."
"529","172","deu","Die Leine wurde spätestens 1381 als Schifffahrtsweg nach Hannover geöffnet, nach dem Lüneburger Erbfolgekrieg und einer Fehde mit der Familie Mandelsloh, die viel Land am Fluss besaß. Vereinbarung mit Mühlen- und Fischwehrbesitzern garantierten die Vorbeifahrt der Wehre. Die Leineschifffahrt führte zu Konflikten mit Lüneburg und Celle wegen der Stapel- und Zollansprüche. Ein Vertrag auf 10 Jahre aus 1507 regelte die Zollabgaben der Leineschifffahrt der Hannoveraner, aber er wurde nachher nicht erneuert und die Schifffahrt wurde eingestellt."
"531","174","nld","Deze weg werd Hooge Weg of Via Alta genoemd. Vanaf het begin van de vijftiende tot het einde van de zestiende eeuw vormde hij de markegrens tussen Hees en Heese Veld."
"533","176","deu","Das Ilmenauprivileg 1348 erlaubte der Stadt Lüneburg, das Flussbett der Ilmenau stromaufwärts aufzuräumen und den Fluss somit schiffbar zu machen. Er wurde hauptsächlich als Transportweg für Brennholz für die Lüneburger Saline benutzt. Laut einer Quelle aus 1393 hatten die Herzöge von Braunschweig-Lüneburg zu der Zeit die Ilmenau versperrt. Ab 1562 wurde auf die Strecke zwischen Medingen und Uelzen verzichtet."
"535","178","deu","Die Stadt Hamburg versuchte die freie Schifffahrt auf dem südlichen Elbarm ab dem späten 14. Jh. zu verhindern, zum Schutz ihres Stapels. Ab der Erwerbung der Moorburg 1375 war die Stadt in der Lage, Schiffe anzuhalten und zu zwingen nach Hamburg zu fahren, trotz eines Konflikts mit den Herzögen von Braunschweig-Lüneburg und den Städten Harburg, Stade und Buxtehude, und eines Urteils des Reichskammergerichts aus 1619, dass die Schifffahrt auf der Süderelbe frei sein sollte."
"537","180","deu","Einer Urkunde aus 1033 zufolge war die Ruhr bis zur Abtei Werden schiffbar. Obwohl Schifffahrt im Ruhrrecht 1542 nicht genannt wird, werden Ruhrkähne in der Hafenordnung aus Wesel 1681 erwähnt. Dies deutet darauf hin, dass zumindest der Unterlauf des Flusses durch die Jahrhunderte schiffbar geblieben ist."
"539","182","deu","1390 schlossen der Lübecker Rat und der Herzog von Sachsen-Lauenburg einen Vertrag über das Graben eines Kanals zwischen Mölln und der Delvenau, die bei Lauenburg in die Elbe mündet. Bis 1398 wurde südlich von Mölln ein Kanal von etwa 11km gegraben, die Delvenau kanalisiert sowie mehrere Schleusen angelegt. Der resultierende sogenannte Stecknitzkanal wurde hauptsächlich für Salztransporte zwischen Lüneburg und Lübeck benutzt."
"541","184","deu","Hamburg erlangte 1448 die Erlaubnis, einen Kanal zwischen der Alster in Stegen und der Beste/Trave in Sülfeld zu bauen und damit eine durchgehende Wasserstraße nach Lübeck zu erschaffen. Das Projekt wurde jedoch erst 1529 ausgeführt, und trotz vieler Schleusen gab es ständig Probleme, genügend Wasser im Kanal zu halten. Die Schifffahrt auf dem Kanal wurde etwa 20 Jahre nach der Eröffnung wieder eingestellt."
"543","186","deu","Die Benutzung der Landstraßen von Harburg und Winsen südwärts, Lüneburg umgehend, war den Lüneburger Stapelprivilegien aus 1392 gemäß für den Warentransport untersagt sowie ab 1467 für die Viehtrift. Es war jedoch für die Stadt nicht immer möglich, diesen Straßenzwang auch durchzusetzen."
"545","188","deu","Die Ems wurde zwischen Rheine und Greven schiffbar nach der Erbauung einer Schleuse im Mühlenwehr in Rheine 1550. Versuche die Ems auch flussaufwärts von Greven schiffbar zu machen im 17. Jh. scheiterten wegen des geringen Wasserstandes."
"547","190","deu","Die Ems war bis Meppen für größere Schiffe befahrbar, bis Rheine oder Greven nur mit kleineren Schiffen oder Flößen, oder beim mittleren Wasserstand."
"549","192","deu","Um 1480 versuchten die Herzöge von Mecklenburg, eine Wasserstraße zwischen der Elbe und der Ostsee durch den Schweriner See und die Flüsse Stör und Elde einzurichten. Die Bemühungen scheiterten hauptsächlich wegen Wiederstand des Kurfürsten von Brandenburg. Erneute Bemühungen ab 1564 führten zu einem Kanalbau von Dömitz nach Eldena zwischen 1568 und 1572, die Mark Brandenburg umgehend, womit die Wasserstraße zwischen Dömitz und den Schweriner See schiffbar wurde. Die Verbindung zwischen den Schweriner See und Wismar machte aber größere technische Schwierigkeiten und war wahrscheinlich nie betriebsfähig, trotz der Darstellung des Kanals als durchgehender Wasserweg auf einer Karte von Daniel Frese aus 1605."
"551","194","deu","1412 and 1430 erhielt Lüneburg Privilegien, Wasserwege durch Mecklenburg anzulegen für den Transport ihres Salzes zu den Ostseehäfen. Zwischen 1553 und 1564 wurde dann die Schaale schiffbar gemacht, unter anderem durch den Bau von sieben Schleusen. Damit wurde eine schiffbare Verbindung zwischen der Elbe bei Boizenburg und dem Schaalsee geschaffen. In Dutzow am Nordufer des Sees wurden die Güter auf die Landstraße zu den Hafenstädten umgeschlagen."
"553","196","deu","Der Graf von Delmenhorst und die Stadt Bremen verpflichteten sich 1311 beiderseits zur Unterhaltung der Straße zwischen Bremen und Delmenhorst über Huchting. ältere Routen, nördlich über Seehausen und Hasbergen oder südlich über Ganderkesee, wurden nun durch Delmenhorst geleitet. Wegen der Lage in einer Niederung war die neue Straße jedoch oft überschwemmt; in solchen Fällen wurden die alten Straßen wieder benutzt und boten die Einwohner von Huchting Fährdienste an."
"555","198","deu","In einem Vertrag zwischen Mainz und Hessen von 1572 wird diese Straße von Wanfried nach Langensalza als neue Straße und keine offene Landstraße bezeichnet. 1583 wird sie zur Geleitsstraße erhoben."
"557","202","deu","Kurz vor 1600 begann Landgraf Moritz von Hessen-Kassel mit Baumaßnahmen zur Schiffbarmachung der Fulda, unter anderem mittels der Errichtung von sieben Schleusen. Das erste Schiff aus Kassel erreichte 1601 Hersfeld. Es ist jedoch die Frage in wieweit der Fluss als Schifffahrtsverbindung benutzt wurde; spätestens im Dreißigjährigen Krieg muss hier die Schifffahrt eingegangen sein."
"559","204","deu","Diese Straße wurde vermutlich bereits 1027 in einer Grenzbeschreibung erwähnt, 1227 kommt sie unter dem Namen Weinstraße vor."
"561","206","deu","Eine Urkunde von 1330 benennt diesen Straßenabschnitt mit "Hohe Straße"."
"647","297","deu","Die direkte Verbindung zwischen Flatow und Berlin wurde erst 1672 mit dem Bau der Havelbrücke bei Henningsdorf realisiert. Vorher nahm der Verkehr den Weg über Spandau."
"695","367","nld","De Roosendaalse Vliet werd in 1451 verwijd en werd sindsdien als waterweg die Roosendaal met de zee verbond gebruikt. Vóór 1451 zijn er geen aanwijzigen dat er relevant transport plaatsvond."
"563","218","nld","Meijel bevond zich op een zandrug door het hoogveengebied De Peel, dat verder nauwelijks toegankelijk was. Een route over deze zandrug is waarschijnlijk terug te voeren in de Romeinse tijd, zoals archeologische vondsten aantonen. In de 18e eeuw wordt hier een doorgaande weg tussen 's-Hertogenbosch en Keulen genoemd, wat door het bestaan van een tol en herbergen in Meijel wordt ondersteund. Het venige gebied moet de doorgang echter regelmatig bemoeilijkt hebben. Volgens de Engelse militair D. Paterson in 1748 was de weg "impassable in winter for wagons of any size". Hoogstens ging het hier dus om een verbinding van secundair belang, waarbij het meeste doorgangsverkeer de Peel zal hebben gemeden."
"565","220","deu","Die Straße auf dem linken Lippeufer zwischen Hamm und Lünen war sehr sumpfig und wurde wahrscheinlich erst nach dem Dreißigjährigen Krieg für den Fernverkehr genutzt."
"567","222","deu","Im Mitteldeutschen Heimatatlas als Nebenstrecke vor dem 15. Jahrhundert eingezeichnet. Seit dem 15. Jh. war die Strecke für den Frachtverkehr wegen der Umgehung des Leipziger Stapels verboten."
"569","224","deu","Vor dem Bau der Brücken in Berka/Werra wurde teilweise eine Strecke entlang der Werra mit einer Furt in Wartha genutzt. Die Furt war allerdings beschwerlich und unmittelbar danach musste eine Geländezunge erklommen werden, die erst im 19. Jahrhundert abgetragen wurde."
"571","226","nld","Met de bouw van een grote schutsluis in Zaandam, die gereed kwam in 1547, werd de Zaan de hoofdwaterweg tussen Amsterdam en het Hollandse noorderkwartier. Voorheen was de dam alleen door kleine schuiten te passeren en verliep de vaarroute voor grotere schepen tussen Alkmaar en Amsterdam met een omweg via Edam."
"573","228","nld","Nadat de Hollandse IJssel van de Lek bij Hoppenesse was afgedamd in 1285, verlandde de rivier langzaam. In 1485 werd geklaagd dat de rivier tussen IJsselstein en Oudewater daardoor al lang onbevaarbaar geworden was. De vele plannen uit de late 15e en 16e eeuw om deze situatie te veranderen werden niet ten uitvoer gebracht."
"575","230","nld","De trekvaart tussen Amsterdam en Haarlem werd in 1631-1632 gegraven. Op wens van Haarlem, dat een tol hief op het Spaarne, was het gebruik van het kanaal beperkt tot personenvervoer; voor vrachtvervoer bleef de oude route via het IJ en het Spaarne in gebruik. Vanwege de aanwezigheid van drie spuisluizen in Halfweg was het kanaal daar onderbroken en moesten passagiers overstappen op een andere trekschuit."
"577","232","deu","Die südliche Route zwischen Lüneburg und Soltau über Amelinghausen war die ältere und wurde später als Karrenweg bekannt; der stärkere Verkehr mit Frachtwagen benutzte ab dem 15. Jh. die nördliche Route über Soderstorf und Hützel."
"579","234","deu","Die nördliche Route zwischen Lüneburg und Soltau über Soderstorf und Hützel entwickelte sich im späten 15. oder 16. Jh. für den schweren Frachtverkehr. Sie war später als Fracht- und Postweg bekannt."
"581","236","deu","Nach Bruno Ploetz war die Straße zwischen Lüneburg und Celle über Tellmer und Oberohe der alte Karrenweg. Er verödete im 18. Jh. langsam wegen Bevorzugung des Frachtweges über Müden."
"583","238","deu","Nach Bruno Ploetz entstand der Frachtweg zwischen Lüneburg und Celle über Müden im 16. Jh. und ersetzte langsam den älteren Karrenweg über Tellmer und Oberohe."
"585","240","deu","Der "Hessenkarrenweg" war die Route für den Karrenverkehr zwischen Braunschweig und Lüneburg. Ein Frachtweg für Frachtwagen verlief auf manchen Strecken östlich dieser Route."
"587","242","deu","Der Frachtweg für schwere Frachtwagen zwischen Braunschweig und Lüneburg verlief östlich des Hessenkarrenweges an manchen Teilen der Route."
"589","244","deu","Die Strecke zwischen Bienenbüttel und Oldenstadt/Uelzen über Medingen und Jastorf war als Winter-Frachtweg bekannt, weil sie in Gegensatz zu dem westlicher gelegenen Sommerweg zu allen Jahreszeiten benutzt werden konnte."
"591","246","deu","Die Straße zwischen Bienenbüttel und Uelzen über Seedorf war als Sommer-Frachtweg bekannt, weil sie nur bei trockenem Wetter benutzt werden konnte, in Gegensatz zu dem Winterweg über Jastorf."
"593","248","nld","In 1640 verkregen de steden Leeuwarden, Franeker en Harlingen een octrooi om langs de reeds bestaande vaarten tussen de drie steden een trekpad aan te leggen. In 1646 verkeerde de eerste trekschuiten op deze route; dagelijks waren het er vijf in beide richtingen. Passagiers betaalden 12 penningen per afgelegde mijl, voor voetgangers gold een tol van acht penningen de mijl."
"595","250","nld","In 1648 werd een trekvaart tussen Leeuwarden, Bolsward en Workum aangelegd."
"603","258","deu","Von Schifffahrt auf der Oude IJssel ist keine Rede vor dem Jahr 1582, als die Wassermühle bei Keppel, die vorher der Schifffahrt behindert hatte, zerstört wurde. Einer Hafenordnung aus Doesburg 1590 zufolge, fuhren zu der Zeit Schiffe zwischen Doesburg und Doetinchem. 1592 wurden zudem die Bocholter Aa bis Bocholt und die Issel bis Anholt schiffbar gemacht."
"605","258","nld","Van scheepvaart op de Oude IJssel was waarschijnlijk vóór 1582 geen sprake; in dat jaar werd de watermolen bij Keppel, een obstakel voor de scheepvaart, afgebroken. Uit een ordonnantie uit Doesburg uit 1590 blijkt, dat toen scheepvaart tussen Doesburg en Doetinchem plaatsvond. Vanaf 1592 vonden bovendien werkzaamheden plaats om de rivier tot aan Bocholt (Bocholter Aa/Aastrang) en Anholt (Issel) bevaarbaar te maken."
"607","260","nld","Na de Elizabethvloed (1421) was de waterhuishouding in de Hollandse Rijndelta zo grondig veranderd, dat de IJssel langzaam steeds ondieper werd. In de late 16e en 17e eeuw was de rivier zelfs zo ondiep geworden, dat de vele zandbanken en de lage waterstand scheepvaart gedurende grote delen van het jaar onmogelijk maakten."
"609","262","nld","Op de heide tussen Utrecht en Amersfoort werd in 1652 een kaarsrechte, 60m brede nieuwe weg aangelegd: de "wegh der weegen". Er schijnt op deze plaats ook een middeleeuwse route te zijn geweest, waarvan het verloop niet meer is vast te stellen."
"611","264","nld","Het is onwaarschijnlijk dat voor het eind van de 16e eeuw enige scheepvaart van belang op de Berkel plaatsvond, vanwege de vele molenstuwen op de rivier. In 1591 lanceerde Francois Balochij, sergeant-majoor te Lochem, het plan om de Berkel tot in het bisdom Münster bevaarbaar te maken. Op dat moment was scheepvaart tussen Zutphen en Borculo mogelijk. Het duurde echter tot in de jaren 1640 voordat er scheepvaart tot voorbij Borculo mogelijk was. In Zutphen werd een Berkelcompagnie gevormd, sluizen werden gebouwd, en in 1646 bereikte het eerste schip uit Zutphen de Langebrug nabij Vreden. Plannen om de bevaarbare route tot aan Coesfeld door te trekken na 1650 leidden waarschijnlijk tot niets. De Berkelcompagnie ging in 1671 failliet en pas in de 18e eeuw werden weer pogingen ondernomen om de bevaarbaarheid van de rivier te verbeteren."
"613","264","deu","Es ist unwahrscheinlich, dass es vor dem späten 16. Jh. eine bedeutende Schifffahrt auf der Berkel gegeben hat, wegen der vielen Mühlenwehre im Fluss. 1591 bracht der Sergeant-Major von Lochem Francois Balochij Pläne heraus, den Fluss bis ins Münsterland schiffbar zu machen. Zu der Zeit war die Schifffahrt zwischen Zutphen und Borculo möglich. Es dauerte aber bis in die 1640er Jahren, bevor die Schifffahrt über Borculo hinaus möglich wurde. In Zutphen wurde eine Berkelcompagnie gegründet, Schleusen wurden errichtet und 1646 erreichte das erste Zutphener Schiff die Langebrücke nah Vreden. Pläne für eine Erweiterung nach Coesfeld nach 1650 wurden wahrscheinlich nie verwirklicht. 1671 ging die Berkelcompagnie in Konkurs und erst im 18. Jh. gab es erneute Bestrebungen, die Schiffbarkeit der Berkel zu verbessern."
"615","266","nld","De Schipbeek werd in 1399-1402 door de stad Deventer gegraven met ondersteuning van de bischop van Utrecht. Het kanaal verbond Deventer met de bovenloop van de Regge bij Westerflier. In 1576 ontving Deventer van koning Filips II een octrooi om de Schipbeek uit te diepen en te verbreden."
"617","268","nld","Een bevaarbare verbinding tussen de Schipbeek en de Regge bij Westerflier moet voor 1547 tot stand zijn gekomen."
"619","270","nld","De verbinding tussen de Schipbeek bij Westerflier en de Diepenheimse Molenbeek en Buurserbeek werd kort na of in 1611 gegraven. Het kanaal werd vooral gebruikt voor het transport voor agrarische producten en hout. Scheepvaart vond voornamelijk in de wintermaanden plaats, wanneer de wegen moeilijk begaanbaar waren en de waterstand hoger was."
"621","272","deu","Eine Landroute zwischen Husum und Eiderstedt wurde erst 1489 möglich, als der vollendete Dammkoog die Insel Eiderstedt mit dem Festland verband."
"623","274","nld","De turfvaart tussen Overslag en de Moervaart bij Kalve bevond zich in 1465/66 in een slechte staat door uitputting van de moeren. Hierdoor was er nauwelijks meer scheepvaart tussen Gent en Axel mogelijk."
"625","276","nld","Grootschalige inundaties in het noorden van Vlaanderen (het huidige Zeeuws-Vlaanderen) tijdens de Nederlandse Opstand in de late 16e en vroege 17e eeuw leidden tot grondige veranderingen in de middeleeuwse structuur van het landschap. Een precieze reconstructie van routes voor 1583 is daardoor in veel gevallen onmogelijk."
"627","278","nld","De weg tussen Biervliet en Boekhoute verdween in het water van de Braakman in 1375. Biervliet lag voortaan op een eiland. Het precieze verloop van de weg is niet bekend."
"629","280","nld","De Stekense Vaart, die Hulst met Gent en Rupelmonde verbond, werd vanaf 1314 gegraven. In de 16e eeuw moet het gedeelte bij Hulst vervallen zijn; op kaarten uit die tijd wordt het kanaal niet meer afgebeeld."
"631","281","deu","Bereits vor 1594 wurden Pläne gemacht um den Transport innerhalb Eiderstedts zu verbessern durch das Graben von Kanälen. Die Norderbootfahrt zwischen Tönning und Tetenbüll wurde 1612, die Süderbootfahrt zwischen Garding und der Eider bei Kating 1613 gegraben. Ein Zusatzkanal zwischen Tönning und Kating wurde 1615 realisiert, jedoch im 18. Jh. wieder zugeschüttet."
"633","283","nld","Brugge maakte reeds in 1470 plannen om een kanaal ten zuiden van Oostburg richting Biervliet te graven, om zo de voortgaande verzanding van het Zwin te stoppen en de scheepvaart te verbeteren. De Brugse Vaart werd in 1502-1505 gegraven en in 1516 opengesteld. Het kanaal verzandde echter al spoedig en bleef voor de scheepvaart van geringe betekenis."
"635","285","nld","Vanwege de verminderde bevaarbaarheid van het Zwin, veroorzaakt door verzanding, liet de stad Brugge een nieuw kanaal tussen Brugge en Sluis graven: de Zoete of Verse Vaart. Deze kwam in 1566 gereed. Hoewel het kanaal in de beginjaren enkele zeeschepen wist aan te trekken, kon het niet op genoeg diepte worden gehouden."
"637","287","nld","De zeearm Het Zwin functioneerde als haven van de stad Brugge. Oorspronkelijk heette deze Sinkfal en verliep tot aan de stad zelf, maar de vaarweg verzandde doorheen de eeuwen, waardoor er een systeem van voorhavens aan het Zwin ontstond. De eerste van deze was Damme, waar het Zwin in 1180 werd afgedamd. Later kwamen hier Monnikerede, Hoeke, Mude en Sluis bij. In de late 15e eeuw werden er in Sluis loodsen gestationeerd om schepen te helpen het ondiepe water te bevaren; ordonnanties zijn uit 1448/1449 en 1484 bekend. Ondanks vele maatregelen van Brugge om de voortgaande verzanding tegen te gaan, was het in de 16e eeuw alleen nog mogelijk bij hoge waterstanden het Zwin binnen te zeilen."
"639","289","deu","Der "neue Weg" von Itzehoe nach Dithmarschen über Hohenhörn wurde nach der Eroberung Dithmarschens durch die Dänen nach 1559, wahrscheinlich 1577, angelegt. Er umging die Zollstelle Hanerau auf der alten Straße nach Dithmarschen. Nur die überquerung der Holstenau bei Hohenhörn wurde neu gebaut; andere Teile der Straße müssen vorher bereits existiert haben."
"641","291","nld","Het plan om een kanaal tussen Brussel en de Rupel bij Willebroek te graven werd in 1477 door Maria van Bourgondië goedgekeurd, maar pas tussen 1550 en 1561 uitgevoerd. Deze <em>Brusselsche Schipvaert</em> of <em>Willebroekse Vaart</em> verbond Brussel met de haven van Antwerpen, daarbij de moeizame scheepvaart op de ondiepe en bochtige Zenne en de tol en stapel van Mechelen omgaand. Vanaf 1618 werden er trekschuitdiensten op het kanaal aangeboden."
"643","293","deu","Die Straße Frankfurt-Crossen über Ziebingen wurde 1535 für Kaufleute freigestellt, als der Reppener Zoll vor die Oderbrücke in Frankfurt verlegt wurde. Vor diesem Jahr reiste der Durchgangsverkehr zwischen Frankfurt und Crossen über Reppen."
"645","295","deu","Nachdem 1317 der Umschlagplatz zwischen dem Land- und Flussverkehr von Niederfinow nach Eberswalde verlegt wurde, inklusive Straßenzwang, wurde die Straße zwischen Hohenfinow und Angermünde über Niederfinow für den Handelsverkehr geschlossen."
"651","301","deu","Es gab drei Routen zwischen Leipzig und Oschatz, mit Muldeübergängen bei Eilenburg, Wurzen und Grimma. Von diesen Wegen wurde der über Wurzen am wenigsten benutzt, weil Wurzen nicht kursächsisch sondern bischöflich-meißnisch war, und weil der Flussübergang weniger bequem war: eine Brücke wurde erst 1830 gebaut."
"653","303","nld","De vaarroute tussen Schoonhoven en de Oude Rijn via de Vlist en de Dubbele Wiericke bleef door tegenwerking van Gouda in de 16e eeuw slechts van lokaal belang."
"655","305","nld","De "gecostumeerde route binnendunen" was de officiële doorgaande waterweg door Holland, die de Zuiderzee met de Noordzee en de Scheldedelta verbond via het IJ, Spaarne, Haarlemmer- en Leidse meer, Gouwe en Hollandse IJssel. De route was met een grafelijk tolsysteem met tollen te Spaarndam, Gouda en Geervliet verbonden. De route was voornamelijk belangrijk als doorgaande route binnen het graafschap Holland, maar schijnt ook door de internationale scheepvaart te zijn gebruikt. Vele pogingen om alternatieve routes te creëeren werden in de 15e en 16e eeuw door de steden aan deze route, met name Gouda, verijdeld."
"657","307","nld","Aartshertog Maximiliaan verbood in 1487 het gebruik van de Vecht voor de doorgaande scheepvaart, die daarmee de grafelijke tol in Gouda omzeilde."
"659","309","nld","De Grote Waard verdronk tijdens de Sint-Elisabethsvloed in 1421. De in dit gebied opgenomen wegen zijn gebaseerd op reconstructies van het landschap door Rombert Stapel."
"661","311","nld","De weg via Sloten was de belangrijkste landverbinding tussen Amsterdam en Haarlem in de middeleeuwen. Hij werd echter door het oprukkende water van het Haarlemmermeer bedreigd: al in 1457 moest de weg deels verlegd worden nadat delen ervan in het water waren verdwenen, en het gehele gedeelte tussen Vijfhuizen en Sloten verdween na een storm in 1509. Landverkeer kon nu tussen beide steden alleen nog de Spaarndammerdijk gebruiken."
"663","313","nld","De weg tussen Hillegom en Aalsmeer, die tussen het Haarlemmer en Leidsche Meer doorliep, was deel van de route Haarlem-Utrecht. De weg verdween toen de landengte tussen beide meren doorbrak, waarschijnlijk tijdens de Cosmas- en Damianusvloed in 1477."
"665","315","nld","De kanalen Enkele en Dubbele Wiericke werden kort na 1370 gegraven, mogelijk ook om de vaarroute 'binnendunen' met tollen in Gouda en bij de Gouwsluis te omvaren. Vanwege tegenstand van de stad Gouda bleven de kanalen als scheepvaartroute slechts van lokaal belang."
"667","317","nld","Het grootste gedeelte van oostelijk Zuid-Beveland verdronk in 1530; alleen de stad Reimerswaal bleef op een klein eilandje bestaan. De wegen tussen Yerseke, Reimerswaal en het veer in Yersekeroord zijn gebaseerd op reconstructies van de kustlijn vóór 1530."
"669","319","deu","Der Bau eines Kanals zwischen Havel und Oder mit Einbeziehung der Finow wurde 1603 durch Kurfürst Joachim Friedrich genehmigt. Die Bauarbeiten begonnen 1605; 1609 war der neue Kanal zwischen Liebenwalde und Schöpfurth befahrbar. Der Bau des restlichen Kanals wurde 1620 vollendet. Der Kanal verfiel jedoch im Dreißigjährigen Krieg. Der im 18. Jh. neu errichtete Finowkanal folgt größtenteils dem Lauf des alten Kanals."
"671","321","deu","Die Straße zwischen Zittau und Gabel (Jablonné v Podještědí) wurde nach 1343 zur Handelsstraße ausgebaut. Die Burg Karlsfried wurde durch Kaiser Karl IV. 1357 zur Sicherung der Straße und zur Zollerhebung erbaut. Die Benutzung sonstiger Straßen zwischen Zittau und Böhmen wurde 1361 und in späteren Urkunden für den Handelsverkehr verboten."
"673","323","deu","Die Straße über die Kurische Nehrung war  für den schweren Verkehr ungeeignet und wurde wahrscheinlich nur bei Frost im Winter benutzt."
"675","335","deu","Die Straßen in der Gegend um Sankt Petersburg vor der Gründung der Stadt im 18. Jh. sind schwierig rekonstruierbar, weil die meisten genauen Karten aus der Zeit nach der Gründung stammen."
"677","337","nld","Tienen verkreeg in 1517 het recht om de Grote Gete bevaarbaar te maken, onder andere door de bouw van enkele sluizen. De werkzaamheden werden pas in 1528/1529 afgerond. De scheepvaart op de rivier kwam tijdens de Nederlandse Opstand tot stilstand."
"679","369","deu","Die Ucker wird erstmals 1282 als Wasserweg zwischen Prenzlau und dem Stettiner Haff erwähnt. Sie wurde vor allem für den Getreideausfuhr aus Prenzlau benutzt. Der Flussverkehr endete in der frühen Neuzeit. Nach dem Dreißigjährigen Krieg versuchte man, den Fluss wieder schiffbar zu machen."
"681","371","deu","Eine Landroute durch das sumpfreiche Gebiet zwischen Jamburg (Kingisepp) und Novgorod wird auf Karten aus dem frühen 18. Jh. dargestellt. Die Straße wurde jedoch wahrscheinlich nur durch den Personenverkehr im Winter benutzt und nicht durch den Warenverkehr."
"683","373","deu","Eine durchgehende Straße zwischen Nöteburg (Shlisselburg) und Novgorod durch das sumpfige Gebiet über Yam-Tesovo wird angenommen. Für den Warenverkehr kommt sie jedenfalls nicht in Frage."
"685","375","deu","Die Straße zwischen Marburg und Gießen über Wolfshausen und Bellnhausen ist erstmals für Postwagen 1656 belegt. Vorher muss die Hauptstraße am gegenüberliegenden Ufer der Lahn über Niederwalgern und Fronhausen verlaufen sein."
"687","377","nld","De hoofdweg tussen Jülich en Maastricht, die in de Romeinse tijd via Rimburg verliep, werd in de Middeleeuwen naar Herzogenrath verlegd, waar hij de Worm overstak. Zijn verloop kan aan de hand van de straatnamen Karstraat, Wijnstraat / Wijngracht en Bierstraße worden gereconstrueerd."
"689","377","deu","Die Haupstraße zwischen Jülich und Maastricht, in der Römerzeit über Rimburg, wurde im Mittelalter nach Herzogenrath verlegt, wo sie die Wurm überquerte. Ihr Verlauf ist anhand der Straßennamen Karstraat, Wijnstraat / Wijngracht und Bierstraße zu rekonstruieren."
"691","383","deu","Diese Straße wird auf der "Oldenburgische Vogteikarte" des späten 18. Jh. als "Sommer Postweg" zwischen Oldenburg und Delmenhorst/Bremen gekennzeichnet. Der "Winter-Post-Weg" nahm die trockenere südlichere Route über Dingstede."
"693","385","nld","Volgens een oorkonde uit 1387 was de IJssel bij Doesburg in twee armen gedeeld, daartussen lag de Beimerwaard. De hoofdarm verliep niet langs de stad. Daarom werden er meerdere pogingen ondernomen om de hoofdstroom langs de stad de leiden, maar zonder succes. Pas in 1629 slaagde men erin om de hoofdstroom te verleggen. Bij hoge rivierstanden zocht het IJsselwater echter toch de kortere weg via de uiterwaarden."
"701","395","deu","Die weitausgedehnten Sümpfe der Weißen Elster bei ihrer Einmündung in die Saale erschwerten den Verkehr zwischen Merseburg und Halle. Die Hauptroute zwischen beiden Städten nahm daher den trockenen Umweg über die Geleitstellen Holleben und Passendorf."
"703","397","deu","Nach einer Denkschrift aus dem Jahre 1708 wurde die Strecke zwischen Petersberg und Landsberg nicht viel befahren, da die Fuhrleute aus dem Norden von Petersberg hauptsächlich nach Halle und Merseburg reisten."
"705","399","deu","Nach einer Aussage zweier Fuhrleute 1765 bevorzugte man zu der Zeit auf der Leipziger Straße von Nordhausen die Strecke über Wallhausen, Oberröblingen, Allstedt, Gatterstädt und Obhausen, dabei Sangerhausen südlich umgehend."
"707","401","deu","Die Straße zwischen Meschenbach und Großheirath, Teil der Geleitstraße Coburg-Bigen, wurde erst 1532-1536 angelegt. Vorher machte die Straße einen Umweg über Untersiemau."
"709","403","deu","Der Straßendamm durch das sumpfige Gelände zwischen Artern und Reinsdorf bestand bereits vor dem Dreißigjährigen Krieg. Bei Hochwasser im Frühling war der Damm jedoch gefährlich zu passieren und der Verkehr wird wahrscheinlich den Umweg über Schönewerda genommen haben."
"711","405","deu","In einem Erbbuch von 1551 wird dieser Abschnitt der Straße zwischen Kösen und dem Kloster Pforte bei der Beschreibung des Weges von Kösen nach Naumburg noch nicht erwähnt. Dies zeigt, dass er erst später Bedeutung erlangte, sofern er zu diesem Zeitpunkt überhaupt bereits existierte."
"713","407","nld","Stadhouder Jan de Ligne, graaf van Aremberg, liet in 1548-1568 een kanaal door de Kop van Overijssel graven dat naar hem de Arembergergracht werd genoemd. Het doel was een binnenvaartroute te voor kleine schepen tussen Zwartsluis in Overijssel en Friesland te creëren en zo de open Zuiderzee te vermijden. Aanvankelijk werd echter alleen de verbinding tussen Zwartsluis en de turfvaart Steenwijk-Blokzijl gerealiseerd; de doortrekking naar de Linde bij Ossenzijl volgde pas in 1650."
"715","409","nld","Oorspronkelijk stond Steenwijk in verbinding met de Zuiderzee in Blokzijl via de rivier Steenwijker Aa, maar deze kon alleen door kleine schepen worden bevaren, wat overslag in Blokzijl noodzakelijk maakte. De aanleg van het Steenwijkerdiep in 1626-1632 vereenvoudigde de scheepvaart tussen beide plaatsen voor grotere schepen die ook de Zuiderzee konden bevaren. Aan de zuidoever werd een jaagpad aangelegd."
"719","411","nld","Het kanaal de Nieuwe Vecht ("nye graft") werd rond 1497 door Zwolle aangelegd, om de vaarroute tussen de stad en de Vecht te verkorten. Een eeuw later was het kanaal vervallen en werd rond 1600 weer bevaarbaar gemaakt, hoewel het op diepte houden van de waterweg een voortdurend probleem bleeft."
"721","415","nld","De Utrechtse bisschop Frederik van Blankenheim verklaarde op 5 augustus 1402 dat hij de klachten van Sallandse kooplieden over de slechte toestand van de weg tussen Ane en Coevorden, die in de winter onbegaanbaar was, had gehoord, en beloofde de weg te verbeteren. De kosten werden door de Sallandse steden gedragen, die in ruil daarvoor van het weggeld in Coevorden werden vrijgesteld."
"723","417","nld","In 1405 sloten de bisschop van Utrecht en de heer van Almelo een overeenkomst om een in elk seizoen begaanbare weg van Den Ham via Daarle naar Almelo aan te leggen. Zwolle droeg ook bij aan de kosten."
"725","419","nld","Het kanaal tussen Blokzijl en Muggenbeet werd omstreeks 1550 gegraven om de vaarroute tussen Blokzijl en Steenwijk te verkorten."
"727","421","nld","De stad Ieper is naar het gelijknamige riviertje genoemd, dat met de IJzer en zo met de Noordzee en Brugge in verbinding stond. Om de bevaarbaarheid te verbeteren werd deze reeds in de late 12e eeuw gekanaliseerd en werd bekend als de Ieperlee. Vanaf 1251 werd er een nieuw parallel kanaal gegraven, dat ook 'zilinc' werd genoemd. Er bestonden vier 'overdrachten' waar schepen met windassen over een barrière getrokken werden konden om het hoogteverschil te overbruggen. Het precieze verloop van deze kanalen verdween in 1637-1642 toen er een nieuw breder kanaal op hetzelfde traject werd gegraven."
"729","423","nld","Tussen 1637 en 1642 werd er een nieuw breder en dieper kanaal tussen Ieper en de IJzer gegraven, die de oude Ieperlee verving en voor grotere schepen bevaarbaar maakte."
"731","425","deu","Die Strecke zwischen Danzig und Königsberg auf der Frischen Nehrung ist aus Reiseberichten aus der zweiten Hälfte des 17. Jahrhunderts bekannt. Johann Arnold von Brand beschrieb die Route 1673 als einen "üblen Weg" und sie wird wahrscheinlich kaum dem Warenverkehr gedient haben."
"733","427","deu","Der Weg zwischen Insterburg (Chernyakhovsk) und Kowno (Kaunas) über Wirballen (Virbalis) wurde nach der Gründung von Wirballen 1540 eingerichtet. Der Herzog von Preußen verbot die Nutzung dieser Straße 1572 und 1585."
"788","489","fin","Säräisniemeltä vei Paltamoon jo 1550-luvulla Manamansalon kirkon kautta talvitie, joka oli osa 1556 mainittua Novgorodin karjalaisten taivallusreittiä Käkisalmesta Oulujoen suuhun. Talvitie ja taivallusreitti jatkui edelleen Kajaanin Vuohenginkoskelle. Talvitien rinnalla käytettiin sulana aikana Säräisniemestä Kajaaninjoen suuhun ja edelleen Vuohenginkoskelle vienyttä vesireitti, jonka tueksi syntyi viimeistään Kajaanin linnan perustamisen 1604 jälkeen Paltamon ja Kajaanin välinen maantie."
"793","494","fin","Keikyältä Puurijärven ja Harhinojan kautta Kokemäelle ja edelleen Lammaisiin vienyt talvitie oli osa reittiä, jota pitkin Turun piispa kuljetutti 1414 veroparselinsa reellä Sastamalan kirkolta Lammaisiin. Puurijärven pohjoispuolitse Harhinojan kautta Kokemäelle vienyt talvitie mainitaan myös 1551. Tie oli käytössä maaliskuussa 1809, jolloin ja Ruotsin armeijan osasto vetäytyi sitä pitkin 40 asteen pakkasessa Keikyältä Kokemäelle ja Ulvilaan. Marssi Keikyältä Kokemäelle kesti yöllä 9 tuntia. Viabundukseen merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"794","495","dan","Aurajoen alajuoksulta vei jo myöhäiskeskiajalla Satakunnan ja Hämeen suuntaan eri jokilaaksoja seuranneita talviteitä, joista eräs tärkeimmistä suuntautui Maarian Räntämäestä Aurajoen suuntaisesti Oripäähän ja sieltä Hanhi- ja Loimijokien suuntaisesti Huittisiin. Sieltä talvitie jatkui Keikyälle ja edelleen Tyrväälle. Tie takautunee viimeistään 1400-luvulle ja säilyi käytössä pitkään. Viabundukseen on otettu mukaan tien alkuosa ja mahdollinen linjaus Huittisista Keikyälle. Merkitty reitti on suuntaa antava, ei maantieteellisesti tarkka."
"798","499","fin","Asikkalan Kurhilaan muotoutui jo keskiajalla merkittävä risteys, josta haarautuivat Lammin ja Hollolan kautta Yliselle Viipurintielle, sekä Vääksyn ja Urajärven kautta Ylisen Viipurintien ylemmälle linjaukselle ja Suurelle Savontielle. Tietä käytettiin 1550-luvulla Hämeen linnan ja Olavinlinnan välisessä liikenteessä. Sen varrella ollut Asikkala mainitaan majapaikkana Jakob Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Ajankohta, jolloin tie muodostettiin yleiseksi maantieksi on tuntematon, mutta takautunee 1500-luvun alkuun tai 1400-luvulle. Asikkalasta vei jo varhain Sysmän ja Hartolan kautta Hirvensalmelle pääosin talvitienä käytetty reitti, josta haarautui Sysmässä Turun piispan 1440-luvulla Savilahteen suuntautuneilla tarkastusmatkoillaan käyttämä Vahvajärven talvitie. Sysmän seudun tiestö täydentyy Viabundus-tietokantaan myöhemmin."
"790","491","fin","Ylä-Satakunnan ja Kyrönjokilaakson asutuksen välille muodostui viimeistään 1200-luvulla kaksi rinnakkaista reittiä, joista toinen oli Hämeenkyrön seudulta harjujen suuntaisesti Kauhajoelle vienyt Kyrön- ja Hämeenkankaan tieksi kutsuttu kesätie ja toinen Hämeenkyröstä Ikaalisten, Parkanon ja Jalasjärven kautta Kurikkaan vienyt talvitie. Kesätie jatkui Kauhajoelta Ilmajoen Talvitien kylään, josta kesä ja talvitie oikaisivat metsien läpi Ylistaroon ja edelleen Isonkyrön kirkon kautta kohti Kyrö- ja Lapuanjokien suuta. Kesä- ja talvitien merkitys kasvoi myöhäiskeskiajalla, jolloin reiteistä tuli osa 1380-luvulla perustetun Korsholman linnan ja Hämeen linnan välistä strategista yhteyttä. Molempien käytöstä on viitteitä 1400-luvulta, talvitien vuodelta 1459. ”Erämaiden” kautta vienyt tie mainitaan Jaakko Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä osana Korsholman ja Hämeen linnojen välistä reittiä. Pohjanmaalta Hämeenkyröön ja siitä edelleen Kirkkojärven kautta Siuroon ja Nokialle sekä Viljakkalan kautta Näsijärven Kyrönlahteen haarautunut talvitie oli keskeinen osa Nuijasodan tapahtumia 1597."
"753","447","fin","Varsinais-Suomesta Pohjanlahden rannikkoa aina Tornioon saakka johtanut reitti muodostui yhtenäiseksi kulkureitiksi vasta myöhään uudella ajalla. Tie koostui eri aikoina yleiseksi talonpoikien yhteisesti ylläpidettäväksi tieksi määrätyistä jaksoista. Niistä vanhin yhdisti Aurajoen suun Vakka-Suomeen, Kalantiin ja Eurajoen seutuun ja edelleen Kokemäenjoen suualueelle. Osa linjauksesta perustuu jo rautakaudella syntyneisiin teihin ja järjestettiin yleisiksi teiksi viimeistään 1300-luvun jälkipuolella, kuten Raumalle ja Uuteenkaupunkiin vieneet haarat 1400-luvun jälkipuolella ja 1600-luvun puolimaissa. Laitilan ja Ulvilan välillä tiestöön on saattanut vaikuttaa myös lyhytaikainen Liinmaan linna 1300-luvun lopussa. Osaa tästä Unajasta Eurajoelle ja edelleen Panelian, Harolan kautta Lammaisiin vieneestä tiestä kutsuttiin myös Huovintieksi, mikä viittaa ylläpidon järjestelyihin 1400-luvulla. Irjanteesta Luvian kautta Haistilan lautalle vienyt linjaus on yleisenä tienä nuorempi ja paikallinen. Ulvilasta ja Kokemäenjoen suualueelta pohjoiseen Korsholmaan vienyt Pohjanlahden rantatien osuus säilyi pitkään ratsupolkuna, mutta mainitaan 36 peninkulman (n. 216 km) mittaisena Jaakko Teitin 1555–56 luettelossa Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Tien suuntaisesti kulki sitä merkittävämpi talvitie, jonka pituus oli Ture Pederssonin (Bielke) vuoden 1557 etappiluettelon mukaan 31 peninkulmaa (n. 186 km). Talvitietä käytti Merikarvialla myös 1491 Ruotsin puolelle matkannut valtionhoitaja Sten Sture vanhempi. Pohjanmaan rantatien osuus Korsholmasta pohjoiseen Kaarlelan kirkolle perustuu jo 1400-luvulla muodostuneeseen kulkureittiin ja oli yleisenä maantienä 1550-luvulla. Kun alueelle perustettiin uusia kaupunkeja, Vaasan ja Oulun välinen tie rakennettiin 1618 yleiseksi maantieksi, ja oli kärryillä ajettavassa kunnossa 1668. Tien viimeinen osuus oli 1600-luvun puolimaissa Oulusta Iihin kohtalainen, mutta Iistä eteenpäin vähän käytetty. Suurista joista Ojaniemen lautta Kyrönjoella oli olemassa 1610, mutta korvattiin 1620-luvun puolimaissa sillalla. Oulun pitäjä sitoutui 1629 rakentamaan Oulujoen lautan. Lauttoja tiedetään ennen 1650-lukua olleen myös Siikajoella (1640) Iissä (1640-luku) ja Kemijoella (1650). Siltoja oli 1650-luvun alussa Kalajoella ja Pyhäjoella. Kesätietä merkittävämpi oli Ulvilasta Korsholman kautta Oulujoen suuhun ja edelleen Tornionjoelle vienyt talvitie, jonka pituus Ulvilasta Iihin oli 1557 Ture Bielken mukaan i 83 peninkulmaa (n. 498 km), minkä matkan hän kulki rekisaattueessa hevosia vaihtaen kahdeksassa vuorokaudessa. Vaasasta Pedersöreen talvitie vei Ojaniemen kautta Oravaisiin ja siitä Lapuanjoen suulle. Talvitien merkitys säilyi pitkälle uudelle ajalle saakka."
"769","470","fin","Asikkalan Kurhilasta vei viimeistään 1400-luvun jälkipuolella Päijänteen länsipuolta Padasjoen ja Kuhmoisten kautta Jämsään tie, jonka varrella olleita siltoja on mainittu 1466 ja 1548. Tien ja sille rinnakkaisen talvitien käytöstä on tietoja myös Nuijasodan ajalta 1596. Hollolan seudulta Jämsään johtanut talvitie varustettiin 1640-luvulla kestikievarein. Kurhilassa olleesta merkittävästä risteyksestä haarautuivat jo varhain Hollolan ja Lammin kautta Yliselle Viipurintielle vieneet tiet sekä Vääksyn ja Urajärven kautta Ylisen Viipurintien ylemmälle linjaukselle sisemmän Salpausselän suuntaisesti vienyt tie, joka yhdisti Lammin seudun rautakauden asutuksen Päijänteen itäpuolen asutukseen. Ajankohta, jolloin eri tiet muodostettiin yleisiksi maanteiksi on tuntematon, mutta ulottunee 1400-luvun jälkipuolelta 1500-luvun lopulle. Alueella oli myös vanhastaan Päijänteen yli Sysmään vienyt ja Päijänteen molempia rantoja seuraillut talviteiden verkosto."
"768","469","fin","Asikkalan Kurhilasta vei viimeistään 1400-luvun jälkipuolella Päijänteen länsipuolta Padasjoen ja Kuhmoisten kautta Jämsään tie, jonka varrella olleita siltoja on mainittu 1466 ja 1548. Tien ja sille rinnakkaisen talvitien käytöstä on tietoja myös Nuijasodan ajalta 1596. Hollolan seudulta Jämsään johtanut talvitie varustettiin 1640-luvulla kestikievarein. Kurhilassa olleesta merkittävästä risteyksestä haarautuivat jo varhain Hollolan ja Lammin kautta Yliselle Viipurintielle vieneet tiet sekä Vääksyn ja Urajärven kautta Ylisen Viipurintien ylemmälle linjaukselle sisemmän Salpausselän suuntaisesti vienyt tie, joka yhdisti Lammin seudun rautakauden asutuksen Päijänteen itäpuolen asutukseen. Ajankohta, jolloin eri tiet muodostettiin yleisiksi maanteiksi on tuntematon, mutta ulottunee 1400-luvun jälkipuolelta 1500-luvun lopulle. Alueella oli myös vanhastaan Päijänteen yli Sysmään vienyt ja Päijänteen molempia rantoja seuraillut talviteiden verkosto."
"766","467","fin","Hämeen ja Viipurin linnoja yhdistänyt Ylinen Viipurintie sisältyy Jakob Teitin 1555–1556 luetteloon Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Tien alkuosa Hämeen linnasta Hauhon Eteläisten, Tuuloksen ja Hollolan kautta Uuteenkylään (r. Nyby) sisältyy myös Juhana-herttuan samanaikaiseen majapaikkaluetteloon. Hollolan Lahden kylästä itään tiestä on ollut käytössä kaksi vaihtoehtoista reittiä, joista toinen ylempi linjaus seurasi sisempää Salpausselkää Vuolenkosken kautta Savitaipaleelle ja edelleen Lapvedelle. Alempi linjaus jatkoi ulomman Salpausselän suuntaisesti Iittiin, Keltin lautalle ja Lapvedelle. Molemmat perustuvat jo pitkään käytössä olleisiin luontaisiin reitteihin. Teitin luettelon kuvaus noudattaa alempaa linjausta, mutta ylemmän Vuolenkosken silta kautta vieneen tien käyttö oli vilkasta vielä 1500-luvun lopulla, kunnes silta 1590-luvulla poltettiin ja korvattiin 1600-luvun alussa lautalla. Siltaa olivat ylläpitäneet Hämeen Hollolan ja Viipurin Lapveden kihlakunnat, mikä viittaa keskiaikaiseen järjestelyyn. Kustaa Vaasa määräsi 1556 jomman kumman linjauksen hävitettäväksi, mutta hanke ei toteutunut. Alempi Keltin lautan kautta vienyt linjaus oli 1600-luvun alkupuolelta lähtien selvästi päätie. Sen kautta kulki 1617 myös kesätielle rinnakkainen talvitie. Lapvedellä yhtyneet ylempi ja alempi linjaus jatkuivat ainakin kahtena rinnakkaisena maantienä Viipurin Tienhaaraan ja Viipuriin. Näistä läntisempi Kauskilan ja Vaalimaan kautta vienyt tie sisältyy Teitin luetteloon ja oli myös osa Kauskilasta Taipaleen kuninkaankartanon ja Puumalan kautta Olavinlinnaa vienyttä tietä, joka tulee täydentymään Viabundus tietokantaan myöhemmin. Itäisempi Kasukkalan ja Viipurin pitäjän Hanhijoen kautta vieneen linjauksen käyttö vilkastui 1600-luvulla. Ylisen Viipurintien piiriin kuului myös Lapveden markkinapaikalle viimeistään 1500-luvu1n alkupuolella vienyt tie. Ylinen Viipurintie on muodostettu eri osiltaan yleiseksi talonpoikien yhteisesti ylläpitämäksi tieksi viimeistään 1400-luvun alussa, mutta mahdollisesti jo 1300-luvun puolimaissa."
"782","483","fin","Hämeen ja Viipurin linnoja yhdistänyt Ylinen Viipurintie sisältyy Jakob Teitin 1555–1556 luetteloon Suomen tärkeimmistä yleisistä teistä. Tien alkuosa Hämeen linnasta Hauhon Eteläisten, Tuuloksen ja Hollolan kautta Uuteenkylään (r. Nyby) sisältyy myös Juhana-herttuan samanaikaiseen majapaikkaluetteloon. Hollolan Lahden kylästä itään tiestä on ollut käytössä kaksi vaihtoehtoista reittiä, joista toinen ylempi linjaus seurasi sisempää Salpausselkää Vuolenkosken kautta Savitaipaleelle ja edelleen Lapvedelle. Alempi linjaus jatkoi ulomman Salpausselän suuntaisesti Iittiin, Keltin lautalle ja Lapvedelle. Molemmat perustuvat jo pitkään käytössä olleisiin luontaisiin reitteihin. Teitin luettelon kuvaus noudattaa alempaa linjausta, mutta ylemmän Vuolenkosken silta kautta vieneen tien käyttö oli vilkasta vielä 1500-luvun lopulla, kunnes silta 1590-luvulla poltettiin ja korvattiin 1600-luvun alussa lautalla. Siltaa olivat ylläpitäneet Hämeen Hollolan ja Viipurin Lapveden kihlakunnat, mikä viittaa keskiaikaiseen järjestelyyn. Kustaa Vaasa määräsi 1556 jomman kumman linjauksen hävitettäväksi, mutta hanke ei toteutunut. Alempi Keltin lautan kautta vienyt linjaus oli 1600-luvun alkupuolelta lähtien selvästi päätie. Sen kautta kulki 1617 myös kesätielle rinnakkainen talvitie. Lapvedellä yhtyneet ylempi ja alempi linjaus jatkuivat ainakin kahtena rinnakkaisena maantienä Viipurin Tienhaaraan ja Viipuriin. Näistä läntisempi Kauskilan ja Vaalimaan kautta vienyt tie sisältyy Teitin luetteloon ja oli myös osa Kauskilasta Taipaleen kuninkaankartanon ja Puumalan kautta Olavinlinnaa vienyttä tietä, joka tulee täydentymään Viabundus tietokantaan myöhemmin. Itäisempi Kasukkalan ja Viipurin pitäjän Hanhijoen kautta vieneen linjauksen käyttö vilkastui 1600-luvulla. Ylisen Viipurintien piiriin kuului myös Lapveden markkinapaikalle viimeistään 1500-luvu1n alkupuolella vienyt tie. Ylinen Viipurintie on muodostettu eri osiltaan yleiseksi talonpoikien yhteisesti ylläpitämäksi tieksi viimeistään 1400-luvun alussa, mutta mahdollisesti jo 1300-luvun puolimaissa."
"750","444","fin","Ruotsin Grisslehamnista Ahvenanmaan yli Taivassaloon ja siitä Vehmaan ja Mynämäen kautta Turkuun vienyt reitti järjestettiin 1638 postinkulkua varten ympärivuotiseksi postitieksi, jolloin valtakunnanvouti Bernhardt Steen von Steenhousen perusti Ahvenanmaalle kuusi postitaloa Tukholmasta Turkuun kulkevalle reitille. Postia kuljettivat postitalonpojat. Järjestelmä lakkautettiin Ahvenanmaalla 1845. Suureksi Postitieksi kutsuttu reitti koostui eriaikaisista osista, joista Ahvenanmaan pääsaarella ollut tie takautuu osin 1200-luvulle ja kuului 1380-luvulla perustetun Kastelholman linnan tieverkostoon. Mantereen puolella tie Taivassalon Sannaisista Vehmaan Vinkkilään takautunuu aikaisintaan 1400-luvun alkupuolelle mutta Vinkkilästä Mynämäelle mahdollisesti 1300-luvun viimeiselle neljännekselle. Vanhin osuus Mynämäeltä Turkuun lienee ollut yleisenä tienä viimeistään 1300-luvun jälkipuolelta lähtien. Myöhemmin Suureksi Postitieksi kutsutun reitin ympärivuotinen käyttö on tutkimusten perusteella vilkastunut jo 1500-luvulla ja sitä käytettiin viestiyhteyksiin jo 1507. Tien ja reitin sijoittumiseen sekä laituripaikkoihin on 1800-luvulle saakka vaikuttanut maankohoaminen. "
"756","450","fin","Vuonna 1620 privilegiot saaneen Uudenkaarlepyyn kauppapiiri ulotettiin jo samana vuonna sisämaassa Näsijärven vesistön pohjoisosiin. Samana vuonna määrättiin rakennettavaksi yleinen tie Lapuanjoelta Ruovedelle, mutta Uudestakaarlepyystä Lapuan, Alavuden, Virtain ja Ruoveden kautta Orivedelle vienyt yleinen maantie toteutettiin eri osuuksina vasta 1600-luvun jälkipuolella, pääosin 1680- ja 1690-luvuilla. Tien varrelle määrättiin kuitenkin kievareita jo 1639. Uudenkaarlepyyn ja Alahärmän välillä käytettiin vielä 1640-luvulla kuljetuksiin Lapuanjokea ja sen suuntaista talvitietä. Tie oli keskiaikaisen Kyrönkankaan kesä- ja talvitien sekä Ulvilan ja Korsholman linnan välisen talvitien ja ratsupolun jälkeen merkittävin uusi yhteys Sisä-Suomesta Pohjanmaalle. Kesätiehen liittyi myös sen suuntaisesti 1600-luvun alkupuolelta lähtien tunnettu talvitie. Näsijärven itäpuolella Oriveden Uudenkaarlepyyn tie syrjäytti 1500-luvun lopulta lähtien Messukylästä Teiskon kautta Ruovedelle vieneen vanhemman paikallisen maantien. Alueen tieverkostoa tullaan täsmentämään myöhemmissä päivityksissä."